Ostovoima http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134045/all Tue, 29 May 2018 08:25:01 +0300 fi EVA:n analyysi: Kuka Suomessa on mediaanituloinen? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256008-evan-analyysi-kuka-suomessa-on-mediaanituloinen <p>Evan tutkimusten mukaan&nbsp; lähes kaikki.. Tässä <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/Yh4KZ2sr?ref=ampparit:b14b&amp;ext=ampparit">LINKKI</a> uutiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Vuonna 2016 keskiluokkaan kuuluivat Suomessa palkansaajat, joiden palkkatulot ennen veroja olivat 1 900&ndash;6 400 euroa kuukaudessa.&quot;</p><p>Mitä tekemistä on keskenään 1900 ja 6400 bruttopalkkaa saavilla?</p><p>&nbsp;</p><p>Muutama vuosi sitten oli hieman ymmärrettävämpi tilasto ja tässä siihen <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/291393-kuka-on-keskituloinen-katso-tasta-mita-tilastot-kertovat">LINKKI.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Silloin oli hieman erilainen tuo ryhmä:</p><p>&quot;Mediaanikotitaloudessa yksi henki tienaa 1 485&ndash;2 475 euroa kuukaudessa.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Voisiko joku laskea tilastoa, että monelleko tänävuonna on pakollisten asumiskulujen jälkeen jäänyt vaikka 300e/kk käteen ja verrata takavuosiin.</p><p>Jos tuo porukka pienenee, niin se vie työpaikkoja ja siirtää omillaan toimeentulevia ihmisiä sille puolelle, jossa eletään tulonsiirroilla.</p><p>Kun se tulonsiirroilla elävä porukka kasvaa, nousee verot.&nbsp; Kun verot nousee, kärsii kilpailukyky. Kun kilpailukyky kärsii, , niin kärsii vienti ja kun vienti kärsii, kärsimme kaikki, niin köyhät, kuin rikkaatkin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Evan tutkimusten mukaan  lähes kaikki.. Tässä LINKKI uutiseen.

 

"Vuonna 2016 keskiluokkaan kuuluivat Suomessa palkansaajat, joiden palkkatulot ennen veroja olivat 1 900–6 400 euroa kuukaudessa."

Mitä tekemistä on keskenään 1900 ja 6400 bruttopalkkaa saavilla?

 

Muutama vuosi sitten oli hieman ymmärrettävämpi tilasto ja tässä siihen LINKKI.

 

Silloin oli hieman erilainen tuo ryhmä:

"Mediaanikotitaloudessa yksi henki tienaa 1 485–2 475 euroa kuukaudessa.”

 

Voisiko joku laskea tilastoa, että monelleko tänävuonna on pakollisten asumiskulujen jälkeen jäänyt vaikka 300e/kk käteen ja verrata takavuosiin.

Jos tuo porukka pienenee, niin se vie työpaikkoja ja siirtää omillaan toimeentulevia ihmisiä sille puolelle, jossa eletään tulonsiirroilla.

Kun se tulonsiirroilla elävä porukka kasvaa, nousee verot.  Kun verot nousee, kärsii kilpailukyky. Kun kilpailukyky kärsii, , niin kärsii vienti ja kun vienti kärsii, kärsimme kaikki, niin köyhät, kuin rikkaatkin.

 

 

 

 

 

 

]]>
7 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256008-evan-analyysi-kuka-suomessa-on-mediaanituloinen#comments Mediaanitulot Ostovoima Tue, 29 May 2018 05:25:01 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256008-evan-analyysi-kuka-suomessa-on-mediaanituloinen
Rinne ja Orpo pyörittävät eläkeläisiä litistävää poliittista mankelia http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255739-rinne-ja-orpo-pyorittavat-elakelaisia-litistavaa-poliittista-mankelia <p>Antti Rinne lupasi vappuna 100 euron korotuksen alle 1400 euron eläkkeisiin. Hän jatkoi asian käsittelyä 23.5 <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805232200962578_pi.shtml">politiikan toimittajien aamiaistilaisuudessa</a> todetessaan, että Suomessa on 200.000 köyhyysrajalla tai sen alapuolella olevaa eläkeläistä ja että ehdotetulla korotuksella on tarkoitus parantaa heidän taloudellista asemaansa.&nbsp;</p><p>On hyvä, että Rinne on huolissaan pienituloisista eläkeläisistä. On päivänselvää, että heidän ostovoimaansa on parannettava.&nbsp;&nbsp;Valitettavasti hyvä keskustelunavaus litistyi poliittiseen mankeliin, kun sisältö sivuutettiin ja menettelytavasta ryhdyttiin tekemään politiikkaa.</p><p>Antti Rinne ja Petteri Orpo ottivat toimittajien aamiaistilaisuudessa railakkaasti yhteen ja saivat asian näyttäytymään yhtä mahdottoman sekavalta kuin Sote: Keskustelu pyöri uudistuksen kustannusten ympärillä ja Suomalaispoliittiseen tapaan hintahaarukka oli varsin laaja &ndash; Rinne puhui ensin 200 miljoonan euron hintalapusta, kun taas&nbsp;&nbsp;Orpo sanoi uudistuksen vaikutuksen valtiontalouteen olevan miljardi euroa. Keskustelun tiimellyksessä Rinne vielä &rdquo;täsmensi&rdquo; nettovaikutuksen olevan 600 miljoonaa euroa.&nbsp;</p><p>Ihan oikeasti.&nbsp;</p><p><strong><em>Eturivin poliitikot heittelevät ilmoille lukuja ja termejä kertomatta, mitä tarkoittavat, miten ovat lukuihin päätyneet ja mistä ajanjaksosta he puhuvat. On aivan selvä, että näin yksinkertaisessa asiassa vaikutuksen hintahaitari ei voi olla 200 miljoonan ja miljardin välillä, joten pikainen käsitteiden määritys on paikallaan.</em></strong></p><p>On turha väitellä rahoituksen riittävyydestä kumpaankaan suuntaan, ennen kuin uudistuksen hinta on laskettu uskottavasti.</p><p><em><strong>Kansalaisten sumuttaminen epäselvillä argumenteilla on loputtava.&nbsp;</strong></em></p><p>Tässä tapauksessa laskutoimitus ei ole vaikea ja kaikki tarvittavat faktat ovat olemassa: ensin määritellään, mikä on tässä puheena oleva köyhyysraja euroina ja sitten selvitetään montako eläkeläistä jää tuon rajan alle. Lisäksi tunnistetaan, mitä muita kuluja on huomioitava korotuksen 100 eur/kk/eläkeläinen lisäksi. Näin saadaan laskettua uudistukselle uskottava hinta ja sitä lähtökohtana pitäen voidaan käynnistää poliittinen kädenvääntö.&nbsp;</p><p>Nyt näyttää siltä, että osapuolilla ei ole aikomustakaan piirtää yhteistä tilannekuvaa, kun retoriikka ohittaa sisällön. Lopputuloksena on epäselvää politiikkaa ja toteuttamiskelvottomaksi mankeloitu ehdotus.&nbsp;</p><p>Toivon, että valtiovarainministeriö ja työeläkevakuuttajat laskevat uudistukselle hinta-arvion, joka perustuu faktaan. Sitä odotellessa sormiharjoituksena seuraava pohdinta: Jos Rinteen esittämä 200.000 henkilöä pitää paikkansa ja jos jokaiselle on tarkoitus antaa 100 euron korotus kuukausieläkkeeseen, maksaa uudistus vuositasolla 240 miljoonaa euroa + eläkkeiden korotuksen lisäksi tulevat muut mahdolliset sosiaali- ja hallintokulut. Eli matkaa miljardiin euroon on aika paljon.&nbsp;</p><p>Keskustelussa esitetty hintahaitari ei voi olla oikea. Tai sitten osapuolet puhuivat täysin eri asioista. Huolestuttavaa. Ei ihme, että Sote-kustannuslaskennassakin lukujen etumerkki vaihtuu tiheään.</p><p>Toivon, että toimittajat haastavat poliitikkoja nykyistä aktiivisemmin. Kun keskusteluun heitetään lukuja, niin kuulijaa auttaisi kovin, jos luvut jotenkin perustellaan. Ainakin lukujen vaikutusaika olisi hyvä täsmentää, koska poliitikoilla on tapana esittää luvut siinä aikajänteessä, mikä sillä hetkellä parhaiten palvelee heidän omia tavoitteitaan: Joskus puhutaan vuositason luvusta ja taas toisinaan vaalikauden yhteenlasketuista summista ilman, että sitä erikseen täsmennetään.&nbsp;</p><p>Valtiontalouden pyörittäjillä olisi paljon opittavaa yrityspuolelta. Siellä ei tällaista asioiden ja merkitysten sekamelskaa hyväksytä. Tuntuu jokseenkin toivottomalta seurata hallituksen ja opposition uudistustouhua, kun asia toisensa jälkeen kaatuu. <em><strong>Milloin tuhlausjohtaminen loppuu?</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne lupasi vappuna 100 euron korotuksen alle 1400 euron eläkkeisiin. Hän jatkoi asian käsittelyä 23.5 politiikan toimittajien aamiaistilaisuudessa todetessaan, että Suomessa on 200.000 köyhyysrajalla tai sen alapuolella olevaa eläkeläistä ja että ehdotetulla korotuksella on tarkoitus parantaa heidän taloudellista asemaansa. 

On hyvä, että Rinne on huolissaan pienituloisista eläkeläisistä. On päivänselvää, että heidän ostovoimaansa on parannettava.  Valitettavasti hyvä keskustelunavaus litistyi poliittiseen mankeliin, kun sisältö sivuutettiin ja menettelytavasta ryhdyttiin tekemään politiikkaa.

Antti Rinne ja Petteri Orpo ottivat toimittajien aamiaistilaisuudessa railakkaasti yhteen ja saivat asian näyttäytymään yhtä mahdottoman sekavalta kuin Sote: Keskustelu pyöri uudistuksen kustannusten ympärillä ja Suomalaispoliittiseen tapaan hintahaarukka oli varsin laaja – Rinne puhui ensin 200 miljoonan euron hintalapusta, kun taas  Orpo sanoi uudistuksen vaikutuksen valtiontalouteen olevan miljardi euroa. Keskustelun tiimellyksessä Rinne vielä ”täsmensi” nettovaikutuksen olevan 600 miljoonaa euroa. 

Ihan oikeasti. 

Eturivin poliitikot heittelevät ilmoille lukuja ja termejä kertomatta, mitä tarkoittavat, miten ovat lukuihin päätyneet ja mistä ajanjaksosta he puhuvat. On aivan selvä, että näin yksinkertaisessa asiassa vaikutuksen hintahaitari ei voi olla 200 miljoonan ja miljardin välillä, joten pikainen käsitteiden määritys on paikallaan.

On turha väitellä rahoituksen riittävyydestä kumpaankaan suuntaan, ennen kuin uudistuksen hinta on laskettu uskottavasti.

Kansalaisten sumuttaminen epäselvillä argumenteilla on loputtava. 

Tässä tapauksessa laskutoimitus ei ole vaikea ja kaikki tarvittavat faktat ovat olemassa: ensin määritellään, mikä on tässä puheena oleva köyhyysraja euroina ja sitten selvitetään montako eläkeläistä jää tuon rajan alle. Lisäksi tunnistetaan, mitä muita kuluja on huomioitava korotuksen 100 eur/kk/eläkeläinen lisäksi. Näin saadaan laskettua uudistukselle uskottava hinta ja sitä lähtökohtana pitäen voidaan käynnistää poliittinen kädenvääntö. 

Nyt näyttää siltä, että osapuolilla ei ole aikomustakaan piirtää yhteistä tilannekuvaa, kun retoriikka ohittaa sisällön. Lopputuloksena on epäselvää politiikkaa ja toteuttamiskelvottomaksi mankeloitu ehdotus. 

Toivon, että valtiovarainministeriö ja työeläkevakuuttajat laskevat uudistukselle hinta-arvion, joka perustuu faktaan. Sitä odotellessa sormiharjoituksena seuraava pohdinta: Jos Rinteen esittämä 200.000 henkilöä pitää paikkansa ja jos jokaiselle on tarkoitus antaa 100 euron korotus kuukausieläkkeeseen, maksaa uudistus vuositasolla 240 miljoonaa euroa + eläkkeiden korotuksen lisäksi tulevat muut mahdolliset sosiaali- ja hallintokulut. Eli matkaa miljardiin euroon on aika paljon. 

Keskustelussa esitetty hintahaitari ei voi olla oikea. Tai sitten osapuolet puhuivat täysin eri asioista. Huolestuttavaa. Ei ihme, että Sote-kustannuslaskennassakin lukujen etumerkki vaihtuu tiheään.

Toivon, että toimittajat haastavat poliitikkoja nykyistä aktiivisemmin. Kun keskusteluun heitetään lukuja, niin kuulijaa auttaisi kovin, jos luvut jotenkin perustellaan. Ainakin lukujen vaikutusaika olisi hyvä täsmentää, koska poliitikoilla on tapana esittää luvut siinä aikajänteessä, mikä sillä hetkellä parhaiten palvelee heidän omia tavoitteitaan: Joskus puhutaan vuositason luvusta ja taas toisinaan vaalikauden yhteenlasketuista summista ilman, että sitä erikseen täsmennetään. 

Valtiontalouden pyörittäjillä olisi paljon opittavaa yrityspuolelta. Siellä ei tällaista asioiden ja merkitysten sekamelskaa hyväksytä. Tuntuu jokseenkin toivottomalta seurata hallituksen ja opposition uudistustouhua, kun asia toisensa jälkeen kaatuu. Milloin tuhlausjohtaminen loppuu?

]]>
3 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255739-rinne-ja-orpo-pyorittavat-elakelaisia-litistavaa-poliittista-mankelia#comments Antti Rinne Eläkkeet ja eläkeläiset Ostovoima Petteri Orpo Politiikka Wed, 23 May 2018 17:54:16 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255739-rinne-ja-orpo-pyorittavat-elakelaisia-litistavaa-poliittista-mankelia
Perintövero köyhdyttää ja eriarvoistaa suomalaisia http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253100-perintovero-koyhdyttaa-ja-eriarvoistaa-suomalaisia <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/U2v3U5ZmTac?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/U2v3U5ZmTac?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat tehneet työtä rakentaakseen lapsilleen paremman maailman kuin mihin itse syntyivät. Niin suomalaisissa toimistoissa ja tehdashalleissa kuin kolmannen maailman maiden hikipajoissakin työskentelee miljardeja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka haluavat omalla työllään antaa lapsilleen mahdollisuuden elää parempaa elämää. Lapsilleen paremman tulevaisuuden luomista pidetään universaalisti vanhempien moraalisena velvollisuutena ja tinkimättömänä hyveenä, paitsi tietysti Suomessa, missä varhaiskasvatus- ja perintöverokeskustelusta päätellen jälkikasvustaan huolehtivia vanhempia pidetään yhteiskunnan pahimpina vihollisina.</p><p>Keskustelu perintöverotuksesta sai jälleen tuulta allensa taannoin, kun perintöveron poistoa ajava kansalaisaloite sai vaadittavat allekirjoitukset täyteen. Yllätyksettömästi puoluekentän vasen laita heräsi huutamaan eriarvoisuudesta ja vaatimaan tuloerojen tasaamista. Tälläkin kertaa vuoden tai parin välein framille nouseva perintöverokeskustelu oli sitä saman vanhan jankuttamista, jota se on aina ollut.&nbsp;</p><p>Perintöveron kannattajat esimerkiksi vetoavat perinteisesti siihen, että perintö on ansiotta saatua tuloa, mikä saattaa hyvinkin olla totta, jos ajattelee, ettei lapsista ole vanhemmilleen ja perheelleen muuta kuin haittaa. Onneksi sain itse kasvaa perheessä perheessä, jossa meitä lapsia ei pidetty hyödyttöminä, vaan meitä opetettiin ja kannustettiin esimerkiksi tekemään töitä perheyrityksen ja perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen.</p><p>Ja jos ansiottomuutta käytetään argumenttina perintöverotuksen puolesta, niin muistuttaisin, että myös valtion perintöveroista saamat verotulot ovat ansiottomia, samoin sosiaalituet ja muut vastaavat tulonsiirrot. Saadun hyödyn näennäinen ansiottomuus voi toki olla verotuksen peruste esimerkiksi silloin, kun veronmaksajien rahoilla rakennettu infrastruktuuri nostaa vieressä olevan maan ja kiinteistöjen arvoa. Mutta perintöverokeskustelussa se ei ole alkuunkaan kestävä argumentti, koska perillinen ei ole taakka muille veronmaksajille, vaan lienee useimmissa tapauksissa jopa itse työskennellyt kertyneen omaisuuden eteen.</p><p>Sinällään ymmärrän korkean verotuksen kannattajien huolen liiasta eriarvoistumisesta ja hyväksyn maltillisen tuloerojen tasaamisen. Mutta kaikkien tulisi pitää mielessä, että vähäosaisten kyykytyksestä, työttömien kurittamisesta ja muusta tunteisiin vetoavasta ontosta jankuttamisesta huolimatta, Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita ja täällä ilmeisesti asuu planeetan onnellisin kansa. Meillä siis on varaa löysätä nyöriä veronmaksajien kaulojen ympärillä luisumatta mekanisoitujen nahkaniittinomadien hallitsemaksi, orjien ja orjakauppiaiden, yhteiskunnaksi.</p><p>Perintöveron höhlimpiin klassikoihin kuuluu tietysti ikivihreä: &ldquo;No mutta sinä olet saanut tarhat, koulut, terveydenhuollon ja kaiken muunkin merkityksellisen elämässäsi valtiolta&rdquo;. Toki verorahalla tehdään myös paljon hyvää, josta kaikesta minäkään en haluaisi luopua.&nbsp;</p><p>Silti, on mielestäni keneltä tahansa aikuiselta on äärimmäisen vastenmielistä esittää, että Suomeen syntyvän lapsen tulisi alistua julkishallinnon ja vanhempiensa panttivangiksi hänelle annettujen hyvinvointipalveluiden takia, aivan niin kuin lapsemme olisivat päättäneet syntyä tänne ja pakottaa meidät vanhemmat kustantamaan itselleen palveluita. En minä ainakaan katso oman lapseni olevan minulle mitään velkaa siitä hyvästä, että hänet on tähän maailmaan tehty ja hänestä on pidetty huolta, kuten vanhempien tehtävä oletusarvoisesti on.&nbsp;</p><p>Vastoin yleistä luuloa, suomalaisen sielunmaiseman synkimmät sopukat eivät näyttäydy melankoliana, mustana huumorina ja viinanjuontina lieveilmiöineen, vaan niin, että täällä nuoremman sukupolven ajatellaan olevan velvollisia vetämään nurisematta vanhempiensa täyteen lastaamaat kivireet. Meidän nuorempien sukupolvien maksettavaksi on jätetty romahtava eläkejärjestelmä ja kasvava eläkeverotus, valtava infrastruktuurin korjausvelka, liitoksissaan natiseva sote-järjestelmä sekä ennätyksellinen julkinen velka. Tuota karhunpalvelusta ei todellakaan kuitata toteamalla, että &quot;Me ollaan teidän koulut maksettu&rdquo;, enkä ainakaan minä aio olla tuota epätervettä perinnettä jatkamassa.</p><p>Ja kirsikkana perintöverokakussa, tälläkin kertaa kuultiin puheenvuoro perintöveron nostamisesta sataan prosenttiin. Sinällään kirjoituksessa esitettiin aivan perustellusti, että ideaali mahdollisuuksien tasa-arvosta riitelee perimisen kanssa, koska osalle ihmisistä jää perintöjen myötä enemmän varallisuutta ja näin paremmat mahdollisuudet selvitä itsestään riippumattomien elämänpolun töyssyjen yli. Näin toki on, mutta ajatus siitä, että jokaisen suomalaisen olisi jotenkin hyvä aloittaa mahdollisimman pohjalta ja persaukisena, on aivan älyvapaa ja haitallinen meille kaikille.</p><p>Mahdollisuuksien tasa-arvo muutenkin tarkoittaa mielestäni ennemminkin sitä, että kaikilla on mahdollisuus yrittää ja niin tehdessään vieläpä epäonnistua joutumatta lohduttomaan velkaloukkuun, katuojaan tai muuten vain yhteiskunnan ulkopuolelle. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ainakaan minulle ole mikään kommunistinen visio siitä, kuinka jokaisen kolhoosiasukkaan yllään pitämässä juuttisäkissä on yhtä monta reikää ja kaikilla keripukki. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmilta tulisi evätä oikeus ja velvollisuus auttaa tekemään lastensa elämästä parempaa.</p><p>Mutta leikitäänpä, että perintövero nostettaisiin 100 %:iin. Silloin verosuunnittelun ehkäisemiseksi myös lahjavero pitäisi asettaa samaan tasoon ja suomalaiset pitäisi eristää niin fyysisesti kuin digitaalisestikin kaikista niistä maista, esimerkiksi Ruotsista ja Virosta, joihin meillä on edes teoriassa mahdollista siirtää pääomia verokarhulta piiloon. Pitäkää mielessä, että ensimmäinen itseään kunnioittavaan dystopiaan rakennettava asia on muurit, joiden yli verellään, hiellään ja kyyneleillään ihannevaltion rattaita voiteleva työmuurahainen ei pääse karkaamaan.</p><p>Iso osa varallisuudesta, koulutetusta väestöstä ja yritystoiminnasta siirtyisi ulkomaille heti, kun tällaista lainsäädäntöä alettaisiin valmistella, minä ja perheeni mukaan lukien. Ne onnettomat, jotka eivät pääsisi uljaasta, ja eittämättä väkivallattomasta, vero-dystopiastamme karkuun, joutuisivat luovuttamaan koko omaisuutensa valtiolle viimeistään elämänlankansa katkettua. Asunnot, yritykset, pankkitilit ja kaikki muukin yksityinen omaisuus sosialisoitaisiin valtiolle, ja hyvää tarkoittavat poliitikot sitten tuhlaisivat &ldquo;jakovaran&rdquo; ennätysvauhtia erilaisiin tuikitarpeellisiksi mainostettuihin eturyhmähankkeisiin.&nbsp;<br />Ja kuten olemme Venezuelan, Zimbabwen, Kuuban sekä muiden sosialistisen kärkihankkeiden kohdalla nähneet, ennen pitkää hupenevia resursseja aletaan investoida sisältä käsin romahtavan sosialistisen järjestelmän kulissien ylläpitämiseen. Tässä vaiheessa yleensä ollaan jo hyperinflaatiossa, poliitikot asuvat korkeiden muurien takana ja mielenosoituksissa yleensä kuolee ihmisiä.</p><p>Hopeareunuksena voitaisiin varmaankin nähdä se, että Suomi lakkaisi olemasta EU:n nettomaksaja samalla, kun Unicefin, Punaisen Ristin, Lääkärit Ilman rajoja-järjestön ja muiden kehitysmaahankkeiden kassavirta kääntyisi Suomelle positiiviseksi. Saisimme myös elintasosairauksien tilalle nälkää, länsimaista jo hävitettyjä sairauksia sekä köyhyyttä, jollaista näkee enää historiankirjoissa tai maailman kurjimmissa kehitysmaissa.</p><p>Samalla loppuisivat narinat tietokonepelien ja kännyköiden laiskistamista nuorista, kun iso osa mökkisaunassa syntyneistä lapsista kuolisi jo ennen tarhaikää. Vain kovimmat, luonnonvalinnan kautta karaistuneet lapset, kasvaisivat aikuisiksi, joiden aika menisikin sitten päivisin perunapellolla tai kaatopaikoilla poliojaloilla kinkatessa. Iltaisin aika kuluisi leikkimällä sosialismia. Siinä pelissä muita kyttäämällä varmistetaan, ettei kukaan muu ole varastanut kolhoosin pellolta perunaa henkensä pitimiksi, löytänyt mistään kenkiä jalkoihinsa tai parsinut juuttisäkistään reikiä umpeen. Tuloerojen tasaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen, nääs. Sosialismi-pelin voittaa se, joka saa viran Puolueen sisältä, tai nälkään kuollessaan muistaa kirota porvarin ahneutta.</p><p>Mutta fantasiointi sikseen! Ajatus perintöveron säilyttämisestä tai jopa nostamisesta tuntuu perustuvan masentavalle ajatukselle siitä, että me suomalaiset kilpailisimme toisiamme vastaan tässä globalisoituvassa maailmassa. Tosiasiassa tilanne on se, että valtiovallan pitäisi antaa suomalaisille mahdollisuus kerätä pääomia ja vaurastua nimenomaan verrattuna niihin muihin, yli 7 miljardiin ihmiseen, jotka eivät asu täällä. Tähän tavoitteeseen päästään leikkaamalla tarpeetonta julkishallintoa, järkeistämällä hallintojärjestelmäämme ja poistamalla niin perintövero kuin muutenkin madaltamalla tulojen hankkimiseen tai omistamiseen liittyvää verotusta.</p><p>Vastoin yleistä luuloa, perintöveron poisto ei jätä budjettiin perintöveron tuoton kokoista aukkoa, vaan dynaamiset vaikutukset paikkaavat osan laskennallisesta, noin 700 miljoonan euron, alijäämästä. Esimerkiksi luovutusvoittoveron kertymä paisuisi ja kansalaisten lisääntyneen vaurauden myötä myös ostovoima, kulutus ja työpaikkojen määrä kasvaisi. Tästä seuraa korkeampi verokertymä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kulujen pieneneminen. Jos perintöveron poistosta jääkin aukko budjettiin, niin meillä on edelleen rajusti velkaantuva julkinen sektori, joka kustantaa miljardeilla euroilla vuosittain esimerkiksi yritystukia, turhia TE-toimistoja ja sitä rataa.&nbsp;</p><p>Perintöjen verottamisen kannattajat ovat yrittäneet jankuttaa jankuttamasta päästyään, kuinka perintöveron poistaminen kasvattaa eriarvoisuutta ja sellaiseen johtopäätökseen on toki intuitiivisesti helppoa päätyä. Mutta ainakaan Ruotsissa vuonna 2016 julkaistu perintöverotusta koskeva tutkimus ei anna tukea moiselle hypoteesille. Tutkimuksessa esitetty analyysi pohjautui Ruotsin julkisen sektorin koko kansasta keräämään dataan ja johtopäätökseksi saatiin, että perintöveron poisto itse asiassa laski tulonjaon epätasaisuutta mittaavaa gini-kerrointa 5-10 %, sekä nosti perillisten liikkuvuutta tuloluokkien välillä.&nbsp;</p><p>Eli perintöveron poisto ei pelkästään kavenna taloudellista epätasa-arvoa, vaan parempi mahdollisuus varallisuuden kasautumiselle myös vähentää todennäköisyyttä köyhyyden periytymiselle. Tässä valossa eriarvoisuuden kasvamisesta neuroottisesti jankuttavan poliittisen vasemmiston pitäisi kampanjoida äänekkäästi nimenomaan perintöveron poistamiseksi, sen vaikutus kun olisi eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi dramaattisesti positiivisempi kuin mitään, mitä esimerkiksi vasemmistopuolueilta on kuultu viimeisen useamman vuosikymmenen aikana.</p><p>Vapaisiin demokratioihin ja ihmisoikeuksiin leimallisesti kuuluvan omistusoikeuden keskeinen ajatus on juuri se, että yksilöllä tulee olla oikeus päättää omaisuudestaan, jolla hänen odotetaan mm. huolehtivan itsestään ja perheestään. Jos lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen taas katsotaan ensisijaisesti julkishallinnon tehtäväksi, voidaan yksilön edellytyksiä huolehtia perheestään toki rajoittaa, mutta silloin erkaannumme vapaan demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteesta. Toivoisin vero-dystopiaa ja holhousvaltiopainajaista lobbaavien poliitikkojen pohtivan tätä asiaa samalla innolla kuin he jaksavat muistuttaa meitä liberalisteja esimerkiksi perinnön ja mahdollisuuksien tasa-arvon välisestä suhteesta.</p><p>Ikävä kyllä, tässä fiskaalisesti lukutaidottomien vasemmistofilosofien ylläpitämässä ummehtuneessa ilmapiirissä suomalaiset on onnistuttu vakuuttamaan siitä, että toisen suomalaisen vauraus on suoraan itseltä pois. Se ajatus on yksinkertaisesti väärin. Meidän suomalaisten pitäisi kannustaa toisiamme menestymään ja iloita vilpittömästi toistemme onnistumisista. Sellaisessa ilmapiirissä ei kasvaa toinen toistaan tukevia, menestystä, ahkeruutta ja kekseliäisyyttä arvostavia yksilöitä, jotka ymmärtävät, että kansakuntaa ei voi verottaa vauraaksi.</p><p><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss" title="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-perintovero-lepomaki-kllle-aiheuttaa-lahinna-kaytannon" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-perintovero-lepomaki-kllle-aiheuttaa-lahinna-kaytannon">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-peri...</a><br /><a href="https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistuttaa-ketka-hyotyisivat-perintoveron-poistamisesta/" title="https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistuttaa-ketka-hyotyisivat-perintoveron-poistamisesta/">https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistutt...</a><br /><a href="https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Korjausvelka/" title="https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Korjausvelka/">https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Kor...</a><br /><a href="http://www.findikaattori.fi/fi/44" title="http://www.findikaattori.fi/fi/44">http://www.findikaattori.fi/fi/44</a><br /><a href="http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf" title="http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf">http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf</a><br /><a href="https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elakevaroja-on-181-miljardia-euroa-vastuita-639-miljardia-63967/" title="https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elakevaroja-on-181-miljardia-euroa-vastuita-639-miljardia-63967/">https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elake...</a><br /><a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647" title="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647">http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647</a><br /><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html" title="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html</a><br /><a href="https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191" title="https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191">https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191</a><br /><a href="http://ftp.iza.org/dp9839.pdf" title="http://ftp.iza.org/dp9839.pdf">http://ftp.iza.org/dp9839.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=U2v3U5ZmTac

Kautta ihmiskunnan historian ihmiset ovat tehneet työtä rakentaakseen lapsilleen paremman maailman kuin mihin itse syntyivät. Niin suomalaisissa toimistoissa ja tehdashalleissa kuin kolmannen maailman maiden hikipajoissakin työskentelee miljardeja epäitsekkäitä ihmisiä, jotka haluavat omalla työllään antaa lapsilleen mahdollisuuden elää parempaa elämää. Lapsilleen paremman tulevaisuuden luomista pidetään universaalisti vanhempien moraalisena velvollisuutena ja tinkimättömänä hyveenä, paitsi tietysti Suomessa, missä varhaiskasvatus- ja perintöverokeskustelusta päätellen jälkikasvustaan huolehtivia vanhempia pidetään yhteiskunnan pahimpina vihollisina.

Keskustelu perintöverotuksesta sai jälleen tuulta allensa taannoin, kun perintöveron poistoa ajava kansalaisaloite sai vaadittavat allekirjoitukset täyteen. Yllätyksettömästi puoluekentän vasen laita heräsi huutamaan eriarvoisuudesta ja vaatimaan tuloerojen tasaamista. Tälläkin kertaa vuoden tai parin välein framille nouseva perintöverokeskustelu oli sitä saman vanhan jankuttamista, jota se on aina ollut. 

Perintöveron kannattajat esimerkiksi vetoavat perinteisesti siihen, että perintö on ansiotta saatua tuloa, mikä saattaa hyvinkin olla totta, jos ajattelee, ettei lapsista ole vanhemmilleen ja perheelleen muuta kuin haittaa. Onneksi sain itse kasvaa perheessä perheessä, jossa meitä lapsia ei pidetty hyödyttöminä, vaan meitä opetettiin ja kannustettiin esimerkiksi tekemään töitä perheyrityksen ja perheen yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Ja jos ansiottomuutta käytetään argumenttina perintöverotuksen puolesta, niin muistuttaisin, että myös valtion perintöveroista saamat verotulot ovat ansiottomia, samoin sosiaalituet ja muut vastaavat tulonsiirrot. Saadun hyödyn näennäinen ansiottomuus voi toki olla verotuksen peruste esimerkiksi silloin, kun veronmaksajien rahoilla rakennettu infrastruktuuri nostaa vieressä olevan maan ja kiinteistöjen arvoa. Mutta perintöverokeskustelussa se ei ole alkuunkaan kestävä argumentti, koska perillinen ei ole taakka muille veronmaksajille, vaan lienee useimmissa tapauksissa jopa itse työskennellyt kertyneen omaisuuden eteen.

Sinällään ymmärrän korkean verotuksen kannattajien huolen liiasta eriarvoistumisesta ja hyväksyn maltillisen tuloerojen tasaamisen. Mutta kaikkien tulisi pitää mielessä, että vähäosaisten kyykytyksestä, työttömien kurittamisesta ja muusta tunteisiin vetoavasta ontosta jankuttamisesta huolimatta, Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita ja täällä ilmeisesti asuu planeetan onnellisin kansa. Meillä siis on varaa löysätä nyöriä veronmaksajien kaulojen ympärillä luisumatta mekanisoitujen nahkaniittinomadien hallitsemaksi, orjien ja orjakauppiaiden, yhteiskunnaksi.

Perintöveron höhlimpiin klassikoihin kuuluu tietysti ikivihreä: “No mutta sinä olet saanut tarhat, koulut, terveydenhuollon ja kaiken muunkin merkityksellisen elämässäsi valtiolta”. Toki verorahalla tehdään myös paljon hyvää, josta kaikesta minäkään en haluaisi luopua. 

Silti, on mielestäni keneltä tahansa aikuiselta on äärimmäisen vastenmielistä esittää, että Suomeen syntyvän lapsen tulisi alistua julkishallinnon ja vanhempiensa panttivangiksi hänelle annettujen hyvinvointipalveluiden takia, aivan niin kuin lapsemme olisivat päättäneet syntyä tänne ja pakottaa meidät vanhemmat kustantamaan itselleen palveluita. En minä ainakaan katso oman lapseni olevan minulle mitään velkaa siitä hyvästä, että hänet on tähän maailmaan tehty ja hänestä on pidetty huolta, kuten vanhempien tehtävä oletusarvoisesti on. 

Vastoin yleistä luuloa, suomalaisen sielunmaiseman synkimmät sopukat eivät näyttäydy melankoliana, mustana huumorina ja viinanjuontina lieveilmiöineen, vaan niin, että täällä nuoremman sukupolven ajatellaan olevan velvollisia vetämään nurisematta vanhempiensa täyteen lastaamaat kivireet. Meidän nuorempien sukupolvien maksettavaksi on jätetty romahtava eläkejärjestelmä ja kasvava eläkeverotus, valtava infrastruktuurin korjausvelka, liitoksissaan natiseva sote-järjestelmä sekä ennätyksellinen julkinen velka. Tuota karhunpalvelusta ei todellakaan kuitata toteamalla, että "Me ollaan teidän koulut maksettu”, enkä ainakaan minä aio olla tuota epätervettä perinnettä jatkamassa.

Ja kirsikkana perintöverokakussa, tälläkin kertaa kuultiin puheenvuoro perintöveron nostamisesta sataan prosenttiin. Sinällään kirjoituksessa esitettiin aivan perustellusti, että ideaali mahdollisuuksien tasa-arvosta riitelee perimisen kanssa, koska osalle ihmisistä jää perintöjen myötä enemmän varallisuutta ja näin paremmat mahdollisuudet selvitä itsestään riippumattomien elämänpolun töyssyjen yli. Näin toki on, mutta ajatus siitä, että jokaisen suomalaisen olisi jotenkin hyvä aloittaa mahdollisimman pohjalta ja persaukisena, on aivan älyvapaa ja haitallinen meille kaikille.

Mahdollisuuksien tasa-arvo muutenkin tarkoittaa mielestäni ennemminkin sitä, että kaikilla on mahdollisuus yrittää ja niin tehdessään vieläpä epäonnistua joutumatta lohduttomaan velkaloukkuun, katuojaan tai muuten vain yhteiskunnan ulkopuolelle. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ainakaan minulle ole mikään kommunistinen visio siitä, kuinka jokaisen kolhoosiasukkaan yllään pitämässä juuttisäkissä on yhtä monta reikää ja kaikilla keripukki. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että vanhemmilta tulisi evätä oikeus ja velvollisuus auttaa tekemään lastensa elämästä parempaa.

Mutta leikitäänpä, että perintövero nostettaisiin 100 %:iin. Silloin verosuunnittelun ehkäisemiseksi myös lahjavero pitäisi asettaa samaan tasoon ja suomalaiset pitäisi eristää niin fyysisesti kuin digitaalisestikin kaikista niistä maista, esimerkiksi Ruotsista ja Virosta, joihin meillä on edes teoriassa mahdollista siirtää pääomia verokarhulta piiloon. Pitäkää mielessä, että ensimmäinen itseään kunnioittavaan dystopiaan rakennettava asia on muurit, joiden yli verellään, hiellään ja kyyneleillään ihannevaltion rattaita voiteleva työmuurahainen ei pääse karkaamaan.

Iso osa varallisuudesta, koulutetusta väestöstä ja yritystoiminnasta siirtyisi ulkomaille heti, kun tällaista lainsäädäntöä alettaisiin valmistella, minä ja perheeni mukaan lukien. Ne onnettomat, jotka eivät pääsisi uljaasta, ja eittämättä väkivallattomasta, vero-dystopiastamme karkuun, joutuisivat luovuttamaan koko omaisuutensa valtiolle viimeistään elämänlankansa katkettua. Asunnot, yritykset, pankkitilit ja kaikki muukin yksityinen omaisuus sosialisoitaisiin valtiolle, ja hyvää tarkoittavat poliitikot sitten tuhlaisivat “jakovaran” ennätysvauhtia erilaisiin tuikitarpeellisiksi mainostettuihin eturyhmähankkeisiin. 
Ja kuten olemme Venezuelan, Zimbabwen, Kuuban sekä muiden sosialistisen kärkihankkeiden kohdalla nähneet, ennen pitkää hupenevia resursseja aletaan investoida sisältä käsin romahtavan sosialistisen järjestelmän kulissien ylläpitämiseen. Tässä vaiheessa yleensä ollaan jo hyperinflaatiossa, poliitikot asuvat korkeiden muurien takana ja mielenosoituksissa yleensä kuolee ihmisiä.

Hopeareunuksena voitaisiin varmaankin nähdä se, että Suomi lakkaisi olemasta EU:n nettomaksaja samalla, kun Unicefin, Punaisen Ristin, Lääkärit Ilman rajoja-järjestön ja muiden kehitysmaahankkeiden kassavirta kääntyisi Suomelle positiiviseksi. Saisimme myös elintasosairauksien tilalle nälkää, länsimaista jo hävitettyjä sairauksia sekä köyhyyttä, jollaista näkee enää historiankirjoissa tai maailman kurjimmissa kehitysmaissa.

Samalla loppuisivat narinat tietokonepelien ja kännyköiden laiskistamista nuorista, kun iso osa mökkisaunassa syntyneistä lapsista kuolisi jo ennen tarhaikää. Vain kovimmat, luonnonvalinnan kautta karaistuneet lapset, kasvaisivat aikuisiksi, joiden aika menisikin sitten päivisin perunapellolla tai kaatopaikoilla poliojaloilla kinkatessa. Iltaisin aika kuluisi leikkimällä sosialismia. Siinä pelissä muita kyttäämällä varmistetaan, ettei kukaan muu ole varastanut kolhoosin pellolta perunaa henkensä pitimiksi, löytänyt mistään kenkiä jalkoihinsa tai parsinut juuttisäkistään reikiä umpeen. Tuloerojen tasaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen, nääs. Sosialismi-pelin voittaa se, joka saa viran Puolueen sisältä, tai nälkään kuollessaan muistaa kirota porvarin ahneutta.

Mutta fantasiointi sikseen! Ajatus perintöveron säilyttämisestä tai jopa nostamisesta tuntuu perustuvan masentavalle ajatukselle siitä, että me suomalaiset kilpailisimme toisiamme vastaan tässä globalisoituvassa maailmassa. Tosiasiassa tilanne on se, että valtiovallan pitäisi antaa suomalaisille mahdollisuus kerätä pääomia ja vaurastua nimenomaan verrattuna niihin muihin, yli 7 miljardiin ihmiseen, jotka eivät asu täällä. Tähän tavoitteeseen päästään leikkaamalla tarpeetonta julkishallintoa, järkeistämällä hallintojärjestelmäämme ja poistamalla niin perintövero kuin muutenkin madaltamalla tulojen hankkimiseen tai omistamiseen liittyvää verotusta.

Vastoin yleistä luuloa, perintöveron poisto ei jätä budjettiin perintöveron tuoton kokoista aukkoa, vaan dynaamiset vaikutukset paikkaavat osan laskennallisesta, noin 700 miljoonan euron, alijäämästä. Esimerkiksi luovutusvoittoveron kertymä paisuisi ja kansalaisten lisääntyneen vaurauden myötä myös ostovoima, kulutus ja työpaikkojen määrä kasvaisi. Tästä seuraa korkeampi verokertymä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kulujen pieneneminen. Jos perintöveron poistosta jääkin aukko budjettiin, niin meillä on edelleen rajusti velkaantuva julkinen sektori, joka kustantaa miljardeilla euroilla vuosittain esimerkiksi yritystukia, turhia TE-toimistoja ja sitä rataa. 

Perintöjen verottamisen kannattajat ovat yrittäneet jankuttaa jankuttamasta päästyään, kuinka perintöveron poistaminen kasvattaa eriarvoisuutta ja sellaiseen johtopäätökseen on toki intuitiivisesti helppoa päätyä. Mutta ainakaan Ruotsissa vuonna 2016 julkaistu perintöverotusta koskeva tutkimus ei anna tukea moiselle hypoteesille. Tutkimuksessa esitetty analyysi pohjautui Ruotsin julkisen sektorin koko kansasta keräämään dataan ja johtopäätökseksi saatiin, että perintöveron poisto itse asiassa laski tulonjaon epätasaisuutta mittaavaa gini-kerrointa 5-10 %, sekä nosti perillisten liikkuvuutta tuloluokkien välillä. 

Eli perintöveron poisto ei pelkästään kavenna taloudellista epätasa-arvoa, vaan parempi mahdollisuus varallisuuden kasautumiselle myös vähentää todennäköisyyttä köyhyyden periytymiselle. Tässä valossa eriarvoisuuden kasvamisesta neuroottisesti jankuttavan poliittisen vasemmiston pitäisi kampanjoida äänekkäästi nimenomaan perintöveron poistamiseksi, sen vaikutus kun olisi eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi dramaattisesti positiivisempi kuin mitään, mitä esimerkiksi vasemmistopuolueilta on kuultu viimeisen useamman vuosikymmenen aikana.

Vapaisiin demokratioihin ja ihmisoikeuksiin leimallisesti kuuluvan omistusoikeuden keskeinen ajatus on juuri se, että yksilöllä tulee olla oikeus päättää omaisuudestaan, jolla hänen odotetaan mm. huolehtivan itsestään ja perheestään. Jos lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen taas katsotaan ensisijaisesti julkishallinnon tehtäväksi, voidaan yksilön edellytyksiä huolehtia perheestään toki rajoittaa, mutta silloin erkaannumme vapaan demokratian ja ihmisoikeuksien ihanteesta. Toivoisin vero-dystopiaa ja holhousvaltiopainajaista lobbaavien poliitikkojen pohtivan tätä asiaa samalla innolla kuin he jaksavat muistuttaa meitä liberalisteja esimerkiksi perinnön ja mahdollisuuksien tasa-arvon välisestä suhteesta.

Ikävä kyllä, tässä fiskaalisesti lukutaidottomien vasemmistofilosofien ylläpitämässä ummehtuneessa ilmapiirissä suomalaiset on onnistuttu vakuuttamaan siitä, että toisen suomalaisen vauraus on suoraan itseltä pois. Se ajatus on yksinkertaisesti väärin. Meidän suomalaisten pitäisi kannustaa toisiamme menestymään ja iloita vilpittömästi toistemme onnistumisista. Sellaisessa ilmapiirissä ei kasvaa toinen toistaan tukevia, menestystä, ahkeruutta ja kekseliäisyyttä arvostavia yksilöitä, jotka ymmärtävät, että kansakuntaa ei voi verottaa vauraaksi.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005616942.html?ref=rss
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/243021-eduskunnassa-haluja-poistaa-perintovero-lepomaki-kllle-aiheuttaa-lahinna-kaytannon
https://demokraatti.fi/ruotsissa-katumus-on-laajaa-timo-harakka-muistuttaa-ketka-hyotyisivat-perintoveron-poistamisesta/
https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Korjausrakentaminen1/Korjausvelka/
http://www.findikaattori.fi/fi/44
http://www.libera.fi/wp-content/uploads/2017/01/elakepommi_5-1.pdf
https://www.verkkouutiset.fi/tela-elakevarallisuuden-kayttamisesta-elakevaroja-on-181-miljardia-euroa-vastuita-639-miljardia-63967/
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1477192893647
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005617763.html
https://cepr.org/active/publications/discussion_papers/dp.php?dpno=11191
http://ftp.iza.org/dp9839.pdf

]]>
0 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253100-perintovero-koyhdyttaa-ja-eriarvoistaa-suomalaisia#comments Omistusoikeus Ostovoima Perintövero Sosialismi Talouspolitiikka Fri, 30 Mar 2018 12:54:44 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253100-perintovero-koyhdyttaa-ja-eriarvoistaa-suomalaisia
Suomen kansa vaatii oikeudenmukaisuutta palkkoihin - http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249483-suomen-kansa-vaatii-oikeudenmukaisuutta-palkkoihin <p>&hellip; mikäli tuo <em>otsikko toteutuu</em>, saa suomalaisesta erinomaisen työntekijän, uskollisen kaverin ja luotettavan kumppanin &ndash; keskimäärin. Meneillään oleva presidenttivaalit 2018 toi suuren yllätyksen äänestäjille. Toistaiseksi istuva presidentti <strong>Sauli Niinistö</strong> ei koe Suomessa olevan suuret <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Taloudellinen_epätasa-arvo">tuloerot</a> [1.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kannanotollaan Sauli tunnusti elitisminsä sekä sen, että kansainvälisesti ottaen maittain tarkastelussa hän on oikeassa. Surullista siinä on se, ettei Niinistö oivalla repeytynyttä kansakuntaamme [2, jossa äärituloerot ovat levenneet kuiluksi vailla vastarantaa.</strong></p><p>&hellip;</p><p>[1 ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10029506">https://yle.fi/uutiset/3-10029506</a> - *</p><p>&nbsp;</p><p>Kerran vuodessa Hurstin Itsenäisyyspäivän makkarapäivällisellä käynti ei korvaa syvällistä tuntemusta ja huolta niistä, joista meidän tulee kantaa huolta [3, jos olemme se Saulin mainostama maailman paras maa!</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>[2005]</p><p><strong>Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot ?</strong></p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-hyvksyyk-peruskansalainen.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-hyvksyyk-peruskansalainen.html</a> -</p><p><strong>Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen,</strong><br /><br />... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt vaikkapa pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään.<br /><br /><br /><strong>Edelleenkin vakavasti ottaen,</strong><br /><br />voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa &quot;parempi&quot; kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (<em>mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen</em>) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja &quot;paremmuus&quot; viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin.<br /><br /><br /><strong>Jokaisella meillä on henkilökohtainen ekojälki kulutuksemme puitteissa,</strong><br /><br />... ja arvaan missä suurin kulutushuippu kohtaa, siis jäljen jättö luontoon. Oletko oikein tosissasi, että &quot;paremmuus&quot; ratkaistaan avoimilla markkinoilla? Siis markkinamekanismissa? Kuinka kauan aiomme jatkaa kulutusjuhlintaa, milloin ymmärrys kokee valaistuksen ja näkee, että länsimainen tapamme ei yksinkertaisesti sovi tänne.<br /><br />Oletko löytänyt meidän suomalaisen kulutusjuhlan mukaisen toisen, kolmannen ja jopa neljännen maapallon, jotta myös muilla olisi mahdollisuus kaltaiseemme kulutushulabalooseen, sillä mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttavat kuten me, tarvitsemme 3-4 maapalloa.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>[2013]<strong> Olemmeko kateellisia &ndash; kyllä, mutta vaadimme oikeudenmukaisuutta</strong></p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html</a> -</p><p>&hellip;</p><p>**] Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat hyvin uteliaita tietämään toistensa todelliset ansiot. Bruttomäärä kertoo &rdquo;arvostuksen&rdquo; työnantajalta tai palkanmaksajalta. Netto taas kertoo millaista ostovoimaa henkilö käyttää. Palkkaan ja ansioihin liittyy voimakkaasti oikeudenmukaisuuden tunne, kateus ja syyttävä sormi vehkeilystä ja &rdquo;hyvävelijärjestöistä&rdquo;.</p><p>Tuloerot Suomessa ovat kansainvälisesti ottaen pienet, ja Sveitsissäkin kansanäänestys hylkäsi maksimissaan 12 kertaisen eron pienimmän ja suurimman osalta &ndash; samassa palkansaajayhteisössä.</p><p>Esimerkin anto kohtuudesta ja jopa alentamisesta &rdquo;ylhäältä käsin&rdquo; voisi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja omaa halua myös alemmissa kerroksissa suhteellisesti tarkastella omia ansioitaan. Suomi on kuitenkin tylysti <em>maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa </em>2] ja tunnetusti <em>loputonta kasvua ei ole </em>3].</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><strong>Entä nyt, kun vaalipäivä lähestyy?</strong></p><p>Reagoiko kansa tähän Saulin elitismiin? Mitä ominaisuuksia presidentiltä odotetaan &ndash; siitäkin tehtiin tutkimus [4. Miten se linjaa tuohon tuloerokeskusteluun ja Saulin ainoana toteamukseen, ettei Suomessa ole suuret tuloerot?</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>EKSTRA</strong></p><p>Suomalainen sisu ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/04/aitosuomalainen-sisu.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/04/aitosuomalainen-sisu.html</a> -</p><p>...</p><p>[* &rdquo; &hellip; Professori Ervasti muistuttaa, että Niinistö on ainoa ehdokkaista, joka ottaa Ylen vaalikoneessa myönteisen kannan tuloeroihin. Vastauksensa tarkennuksessa Niinistö kyllä sanoo, ettei suuriin tuloeroihin pidä erikseen pyrkiä, mutta sinänsä tuloerot ovat luonnollinen asia palkita ahkeruutta ja lahjakkuutta.</p><ul><li><p><em>Tässä kysymyksessä kansalaiset ovat täysin toista mieltä</em>. &hellip; &rdquo; -Yle</p><p>[2 ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67340-kahtia-revitty-kansa">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67340-kahtia-revitty-kansa</a> -</p><p>[3 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/03/yhteisollisyyden-huippuhetki-annetaan.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/03/yhteisollisyyden-huippuhetki-annetaan.html</a> -</p><p>&nbsp;</p></li></ul><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU <a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15153649/suomen-kansa-vaatii-oikeudenmukaisuutta-palkkoihin">24</a> T BL BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/842256565984272/">FB</a> BLOG 160271</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> tuloero_näyttövoimaero_20012018.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 20012018</p><p>&nbsp;</p><p>529_4747</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> … mikäli tuo otsikko toteutuu, saa suomalaisesta erinomaisen työntekijän, uskollisen kaverin ja luotettavan kumppanin – keskimäärin. Meneillään oleva presidenttivaalit 2018 toi suuren yllätyksen äänestäjille. Toistaiseksi istuva presidentti Sauli Niinistö ei koe Suomessa olevan suuret tuloerot [1.

 

Kannanotollaan Sauli tunnusti elitisminsä sekä sen, että kansainvälisesti ottaen maittain tarkastelussa hän on oikeassa. Surullista siinä on se, ettei Niinistö oivalla repeytynyttä kansakuntaamme [2, jossa äärituloerot ovat levenneet kuiluksi vailla vastarantaa.

[1 ~ https://yle.fi/uutiset/3-10029506 - *

 

Kerran vuodessa Hurstin Itsenäisyyspäivän makkarapäivällisellä käynti ei korvaa syvällistä tuntemusta ja huolta niistä, joista meidän tulee kantaa huolta [3, jos olemme se Saulin mainostama maailman paras maa!

 

[2005]

Hyväksyykö peruskansalainen jättiläismäiset äärituloerot ?

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-hyvksyyk-peruskansalainen.html -

Tulontasaus ei johda demotivoitumiseen,

... pikimmiten ähkyahneus saa karvat pystyyn, varsinkin silloin, kun niin asiantuntijat kuin kuluttajatkin tietävät esim. todelliset syyt vaikkapa pörssikurssien nousuun. Hyvin tiedetään, että Suomessa verot syntyvät arvonlisäveroista ja laajasta keskiluokasta tuloveroina, kuluttajat, siis peruskansa tuo bensa-, tupakka- ja viinaverot yhteiseen laariin. Yhteiskuntaa pitää pystyssä arkiharmaa peruskuluttaja kulutuskäyttäytymisellään.


Edelleenkin vakavasti ottaen,

voitko olla todella sitä mieltä, että joku voisi olla 10 jopa 100 kertaa "parempi" kuin joku toinen? Tosiasissa meidän keskinäiset erot ovat aika pienet; kyky ymmärtää tasapainoa, luontoa (mistä viime kädessä otamme kaiken tuotoksen) ja tasapuolisesti ihmisyyttä ovat arvokkaimpia ominaisuuksia ja joskus tuntuu siltä, että tuon alueen viisaus ja "paremmuus" viihtyy arkikansalaisen päässä paremmin.


Jokaisella meillä on henkilökohtainen ekojälki kulutuksemme puitteissa,

... ja arvaan missä suurin kulutushuippu kohtaa, siis jäljen jättö luontoon. Oletko oikein tosissasi, että "paremmuus" ratkaistaan avoimilla markkinoilla? Siis markkinamekanismissa? Kuinka kauan aiomme jatkaa kulutusjuhlintaa, milloin ymmärrys kokee valaistuksen ja näkee, että länsimainen tapamme ei yksinkertaisesti sovi tänne.

Oletko löytänyt meidän suomalaisen kulutusjuhlan mukaisen toisen, kolmannen ja jopa neljännen maapallon, jotta myös muilla olisi mahdollisuus kaltaiseemme kulutushulabalooseen, sillä mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttavat kuten me, tarvitsemme 3-4 maapalloa.

 

[2013] Olemmeko kateellisia – kyllä, mutta vaadimme oikeudenmukaisuutta

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html -

**] Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat hyvin uteliaita tietämään toistensa todelliset ansiot. Bruttomäärä kertoo ”arvostuksen” työnantajalta tai palkanmaksajalta. Netto taas kertoo millaista ostovoimaa henkilö käyttää. Palkkaan ja ansioihin liittyy voimakkaasti oikeudenmukaisuuden tunne, kateus ja syyttävä sormi vehkeilystä ja ”hyvävelijärjestöistä”.

Tuloerot Suomessa ovat kansainvälisesti ottaen pienet, ja Sveitsissäkin kansanäänestys hylkäsi maksimissaan 12 kertaisen eron pienimmän ja suurimman osalta – samassa palkansaajayhteisössä.

Esimerkin anto kohtuudesta ja jopa alentamisesta ”ylhäältä käsin” voisi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja omaa halua myös alemmissa kerroksissa suhteellisesti tarkastella omia ansioitaan. Suomi on kuitenkin tylysti maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa 2] ja tunnetusti loputonta kasvua ei ole 3].

 

Entä nyt, kun vaalipäivä lähestyy?

Reagoiko kansa tähän Saulin elitismiin? Mitä ominaisuuksia presidentiltä odotetaan – siitäkin tehtiin tutkimus [4. Miten se linjaa tuohon tuloerokeskusteluun ja Saulin ainoana toteamukseen, ettei Suomessa ole suuret tuloerot?

 

...

EKSTRA

Suomalainen sisu ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/04/aitosuomalainen-sisu.html -

...

[* ” … Professori Ervasti muistuttaa, että Niinistö on ainoa ehdokkaista, joka ottaa Ylen vaalikoneessa myönteisen kannan tuloeroihin. Vastauksensa tarkennuksessa Niinistö kyllä sanoo, ettei suuriin tuloeroihin pidä erikseen pyrkiä, mutta sinänsä tuloerot ovat luonnollinen asia palkita ahkeruutta ja lahjakkuutta.

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://www.facebook.com/first.ilkka

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 160271

 

DOC tuloero_näyttövoimaero_20012018.doc – OpenOffice Writer

PVM 20012018

 

529_4747

]]>
103 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249483-suomen-kansa-vaatii-oikeudenmukaisuutta-palkkoihin#comments Epätasa-arvo oikeudenmukaisuus Ostovoima Sauli Niinistö Tuloerot Sun, 21 Jan 2018 02:01:36 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249483-suomen-kansa-vaatii-oikeudenmukaisuutta-palkkoihin
Isot palkat http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233235-isot-palkat <p>Suomalaisetn suurimmat ongelmat ovat liian isot palkat ja liian pieni ostovoima. Melkoinen paradoksi, mutta näin on. He joilla on vara ostaa eivät tarvitse enää mitään ja he joilla ei ole ostovoimaa on silti liian paljon palkkaa työnantajien mielestä.</p><p>Eivät siis suuret tulot ole se pointti, vaikka ay-liike lakkoaseen voimalla aina palkkoja hilaakin ylös, vaan millainen on suomalaisten ostovoima. Se on oleellista paljonko eurolla saa palveluja tai hyödykkeitä.</p><p>No hallitus ajaa kikyä, vaikka paljon helpompi tie hintojen alentumiseen on laskea al-veroa vaikkapa 10 pinnaa alaspäin. Sillä toimenpiteellä olisi ostovoimaa korotettu nopeammin kuin kikyllä.</p><p>Siihen keinoon meillä ei kuulemma ole varaa, koska menoja on niin paljon. Pakkolait uhkasivat leikata palkansaajien palkkoja, mutta miksi sellaista pakkolaki uhkaa ei aseteta todellisille kuluille, eli virkamiehille joiden palkat ovat nousseet samaa tai jopa nopeampaa tahtia kuin työkansan. Nyt kun vienti ei vedä huudetaan viennin nimissä työmiehen palkkaa alas, mutta kukaan ei vastavuoroisesti halua polkea myös virkamiesten ja hallinnon palkkatasoa. Sekö ei muka vaikuta vientihintoihin, että meillä on kallispalkkaisia opettajia, rehtoreita ja yliopistokansaa tutkimassa yhtä ja samaa asiaa, eli palkkojen suuruutta, näkemättä omaa palkkaansa suureksi.</p><p>Paradoksi ostovoiman pienuudesta, maassa jossa huudetaan hallitusta myöten kikyn kautta parempaan vientimenestykseen, ei sanallakaan pyydä laskemaan hallinnon omia palkkoja. Mitä se auttaa, että liukuhihnan reunalla seisoville asetetaan kuusi minuuttia lisää työaikaa, kun digitalisaatio ja automaatio on hoitanut sellaiset henkilöt jo muutenkin minimiin.</p><p>Milloin alkaa hallitusohjelman mukaiset normitalkoot, jossa kuluja todella poistetaan ja lakeja vähennetään?</p><p>Esimerkiksi autovero, josta ministeri Berner sai isot pyyhkeet kun uskalsi sanoa sen ääneen, että Suomi tarvitsee muutoksia autoverotukseen, jopa esitti veron poistamista kokonaan.&nbsp;</p><p>Kokoomuksen hokema, että palkansaajien verotusta on vähennettävä ei auta, pitää olla kyky laskea myös tasaveroja, kiinteistöveroa ja poistaa se perkeleen autovero. Eihän muissakaan maissa kansa elä verorahojen varassa, kuten Suomessa. (Tarkoittaa sitä, että valtava osa suomalaisia saa palkkansa verorahoista)</p><p>Sitä sitten hallitus miettii, miten kuusi minuttia lisätyöaikaa nostaa suomalaisten ostovoimaa, vaikka noista kuudesta minuutista ei saa yhtään fyffeä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisetn suurimmat ongelmat ovat liian isot palkat ja liian pieni ostovoima. Melkoinen paradoksi, mutta näin on. He joilla on vara ostaa eivät tarvitse enää mitään ja he joilla ei ole ostovoimaa on silti liian paljon palkkaa työnantajien mielestä.

Eivät siis suuret tulot ole se pointti, vaikka ay-liike lakkoaseen voimalla aina palkkoja hilaakin ylös, vaan millainen on suomalaisten ostovoima. Se on oleellista paljonko eurolla saa palveluja tai hyödykkeitä.

No hallitus ajaa kikyä, vaikka paljon helpompi tie hintojen alentumiseen on laskea al-veroa vaikkapa 10 pinnaa alaspäin. Sillä toimenpiteellä olisi ostovoimaa korotettu nopeammin kuin kikyllä.

Siihen keinoon meillä ei kuulemma ole varaa, koska menoja on niin paljon. Pakkolait uhkasivat leikata palkansaajien palkkoja, mutta miksi sellaista pakkolaki uhkaa ei aseteta todellisille kuluille, eli virkamiehille joiden palkat ovat nousseet samaa tai jopa nopeampaa tahtia kuin työkansan. Nyt kun vienti ei vedä huudetaan viennin nimissä työmiehen palkkaa alas, mutta kukaan ei vastavuoroisesti halua polkea myös virkamiesten ja hallinnon palkkatasoa. Sekö ei muka vaikuta vientihintoihin, että meillä on kallispalkkaisia opettajia, rehtoreita ja yliopistokansaa tutkimassa yhtä ja samaa asiaa, eli palkkojen suuruutta, näkemättä omaa palkkaansa suureksi.

Paradoksi ostovoiman pienuudesta, maassa jossa huudetaan hallitusta myöten kikyn kautta parempaan vientimenestykseen, ei sanallakaan pyydä laskemaan hallinnon omia palkkoja. Mitä se auttaa, että liukuhihnan reunalla seisoville asetetaan kuusi minuuttia lisää työaikaa, kun digitalisaatio ja automaatio on hoitanut sellaiset henkilöt jo muutenkin minimiin.

Milloin alkaa hallitusohjelman mukaiset normitalkoot, jossa kuluja todella poistetaan ja lakeja vähennetään?

Esimerkiksi autovero, josta ministeri Berner sai isot pyyhkeet kun uskalsi sanoa sen ääneen, että Suomi tarvitsee muutoksia autoverotukseen, jopa esitti veron poistamista kokonaan. 

Kokoomuksen hokema, että palkansaajien verotusta on vähennettävä ei auta, pitää olla kyky laskea myös tasaveroja, kiinteistöveroa ja poistaa se perkeleen autovero. Eihän muissakaan maissa kansa elä verorahojen varassa, kuten Suomessa. (Tarkoittaa sitä, että valtava osa suomalaisia saa palkkansa verorahoista)

Sitä sitten hallitus miettii, miten kuusi minuttia lisätyöaikaa nostaa suomalaisten ostovoimaa, vaikka noista kuudesta minuutista ei saa yhtään fyffeä.

 

]]>
30 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233235-isot-palkat#comments Ostovoima Sun, 12 Mar 2017 12:33:44 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233235-isot-palkat
Suomen työeläkejärjestelmä herättää suuria kysymyksiä http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229324-suomen-tyoelakejarjestelma-herattaa-suuria-kysymyksia <p><strong>Suomalainen työeläkejärjestelmä ja työeläkemaksut herättävät suuria kysymyksiä. Kysymyksiä on paljon, mutta nostan tässä esiin muutaman ongelman:</strong></p><ol><li><p>Suomessa on valmiiksi korkea kokonaisveroaste. Siihen kun lisätään korkeat työeläkemaksut, voimme todeta Suomen olevan ainutlaatuinen vero- ja maksuhelvetti tavallisille palkansaajille. Korkea verotus syö palkansaajien ostovoimaa ja heikentää yritysten kykyä palkata uutta työvoimaa. Huono ostovoima ja yleinen taloustilanne erityisesti toimeentulotuen kasvamisen myötä johtaa mm. Kelan kustannuksien nousuun (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211710-kelan-paajohtajan-varoitusmerkki-heratti-huolen-toimeentulotuki-rajahtaa-kasiin"><u>https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211710-kelan-paajohtajan-varoitusmerkki-heratti-huolen-toimeentulotuki-rajahtaa-kasiin</u></a> )Myös korkeat työeläkemaksut heikentävät yritysten työllistämistä, koska korkeat työeläkemaksut nostavat yritysten työvoimakustannuksia. Koska työeläkejärjestelmää perustellaan koko ajan heikkenevällä huoltosuhteella(<a href="http://www.elakeuudistus.fi/kysymyksia-ja-vastauksia.html"><u>http://www.elakeuudistus.fi/kysymyksia-ja-vastauksia.html</u></a> välilehti &rdquo;Miksi eläkejärjestelmää uusitaan?&rdquo;) mikä asettaa paineita pidentää työuria, niin miten ihmeessä työeläkemaksujen nostaminen palvelee työeläkemaksujen nousun virallista liturgiaa, jonka mukaan työeläkemaksuja täytyy maksaa koska Suomen huoltosuhde heikkenee koko ajan? Korkeat työeläkemaksut lisäävät työttömyyttä ja heikentävät yritysten kilpailukykyä. Näin ollen en ollenkaan ymmärrä tätä virallista eläkeliturgiaa, jossa kasvavia työeläkemaksuja perustellaan heikkenevällä huoltosuhteella.</p></li><li><p><strong>Minkä takia työeläkeyhtiöt&nbsp;laittavat eläkemaksuja riskisijoituksiin ja esimerkiksi tv sarja Sorjosen rahoittamiseen (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9385580?origin=rss"><u>http://yle.fi/uutiset/3-9385580?origin=rss</u></a> )? </strong>Eikö eläkemaksuilla kuuluisi maksaa suomalaisten eläkkeitä, eikä osallistua sijoitustoimintaan? Vaikka sijoitustoiminta voisikin nostaa eläkemaksukykyä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, niin tässähän ei oteta ollenkaan huomioon sitä, mikä vaikutus korkeilla eläkemaksuilla on nykyiseen taloustilanteeseen esimerkiksi työntekijän ostovoimaan ja yritysten kykyyn työllistää.</p></li><li><p>Kun Työeläkejärjestelmän Yli &nbsp;180 miljardin varallisuutta ja sen jatkuvaa kasvattamista&nbsp;((<a href="http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/"><u>http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/</u></a> ,&nbsp;perustellaan monien vuosikymmenien päässä olevalla erittäin huonolla huoltosuhteen tilalla, niin miten voidaan olettaa, että suomalaiset palkansaajat ja yritykset maksavat kiltisti kasvavia työeläkemaksuja vuosikymmenestä toiseen? Onko eläkeasiantuntijoilla kristallipallo, jossa nähdään Suomen olevan vaikkapa 20-30 vuoden päästä vakaa yhteiskunta, jossa ollaan kiltisti makseltu korkeita veroja ja koko ajan nousevia työelämaksuja?</p></li><li><p>Mitä suomalaiset eläkeyhtiöt tarkalleen ottaen tekevät kulissien takana? Pienyrittää kuritetaan ja syynätään loppuun asti joka ikisestä kuitista ja lippulappusesta, mutta onko eläkeyhtiöiden toiminta yhtä tarkkaan valvottua kuin suomalaisten pk-yrittäjien toiminnan seuraaminen?</p></li><li><p>Milloin suomalaiset eläkemaksajat pääsevät hyötymään tästä yli 180 miljardin eläkepotista (<a href="http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/"><u>http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/</u></a> , vai aiotaanko eläkerahastoja kasvattaa ikuisuus?</p></li><li><p>Pakolla on vaikea perustella Suomen korkeita työeläkemaksuja. Olen itse 30 vuotias. Jos minun ikäluokkani heräisi tajuamaan näiden työeläkemaksujen epäoikeudenmukaisuuden, Suomeen syntyisi massiivinen eläkekapina.</p></li></ol><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalainen työeläkejärjestelmä ja työeläkemaksut herättävät suuria kysymyksiä. Kysymyksiä on paljon, mutta nostan tässä esiin muutaman ongelman:

  1. Suomessa on valmiiksi korkea kokonaisveroaste. Siihen kun lisätään korkeat työeläkemaksut, voimme todeta Suomen olevan ainutlaatuinen vero- ja maksuhelvetti tavallisille palkansaajille. Korkea verotus syö palkansaajien ostovoimaa ja heikentää yritysten kykyä palkata uutta työvoimaa. Huono ostovoima ja yleinen taloustilanne erityisesti toimeentulotuen kasvamisen myötä johtaa mm. Kelan kustannuksien nousuun (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211710-kelan-paajohtajan-varoitusmerkki-heratti-huolen-toimeentulotuki-rajahtaa-kasiin )Myös korkeat työeläkemaksut heikentävät yritysten työllistämistä, koska korkeat työeläkemaksut nostavat yritysten työvoimakustannuksia. Koska työeläkejärjestelmää perustellaan koko ajan heikkenevällä huoltosuhteella(http://www.elakeuudistus.fi/kysymyksia-ja-vastauksia.html välilehti ”Miksi eläkejärjestelmää uusitaan?”) mikä asettaa paineita pidentää työuria, niin miten ihmeessä työeläkemaksujen nostaminen palvelee työeläkemaksujen nousun virallista liturgiaa, jonka mukaan työeläkemaksuja täytyy maksaa koska Suomen huoltosuhde heikkenee koko ajan? Korkeat työeläkemaksut lisäävät työttömyyttä ja heikentävät yritysten kilpailukykyä. Näin ollen en ollenkaan ymmärrä tätä virallista eläkeliturgiaa, jossa kasvavia työeläkemaksuja perustellaan heikkenevällä huoltosuhteella.

  2. Minkä takia työeläkeyhtiöt laittavat eläkemaksuja riskisijoituksiin ja esimerkiksi tv sarja Sorjosen rahoittamiseen (http://yle.fi/uutiset/3-9385580?origin=rss )? Eikö eläkemaksuilla kuuluisi maksaa suomalaisten eläkkeitä, eikä osallistua sijoitustoimintaan? Vaikka sijoitustoiminta voisikin nostaa eläkemaksukykyä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, niin tässähän ei oteta ollenkaan huomioon sitä, mikä vaikutus korkeilla eläkemaksuilla on nykyiseen taloustilanteeseen esimerkiksi työntekijän ostovoimaan ja yritysten kykyyn työllistää.

  3. Kun Työeläkejärjestelmän Yli  180 miljardin varallisuutta ja sen jatkuvaa kasvattamista ((http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/ , perustellaan monien vuosikymmenien päässä olevalla erittäin huonolla huoltosuhteen tilalla, niin miten voidaan olettaa, että suomalaiset palkansaajat ja yritykset maksavat kiltisti kasvavia työeläkemaksuja vuosikymmenestä toiseen? Onko eläkeasiantuntijoilla kristallipallo, jossa nähdään Suomen olevan vaikkapa 20-30 vuoden päästä vakaa yhteiskunta, jossa ollaan kiltisti makseltu korkeita veroja ja koko ajan nousevia työelämaksuja?

  4. Mitä suomalaiset eläkeyhtiöt tarkalleen ottaen tekevät kulissien takana? Pienyrittää kuritetaan ja syynätään loppuun asti joka ikisestä kuitista ja lippulappusesta, mutta onko eläkeyhtiöiden toiminta yhtä tarkkaan valvottua kuin suomalaisten pk-yrittäjien toiminnan seuraaminen?

  5. Milloin suomalaiset eläkemaksajat pääsevät hyötymään tästä yli 180 miljardin eläkepotista (http://www.etk.fi/uutinen/tyoelakejarjestelman-varat-yli-180-miljardia/ , vai aiotaanko eläkerahastoja kasvattaa ikuisuus?

  6. Pakolla on vaikea perustella Suomen korkeita työeläkemaksuja. Olen itse 30 vuotias. Jos minun ikäluokkani heräisi tajuamaan näiden työeläkemaksujen epäoikeudenmukaisuuden, Suomeen syntyisi massiivinen eläkekapina.

]]>
0 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229324-suomen-tyoelakejarjestelma-herattaa-suuria-kysymyksia#comments Eläke Eläkkeet Eläkkeet ja eläkeläiset Ostovoima Talous Wed, 11 Jan 2017 17:30:59 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229324-suomen-tyoelakejarjestelma-herattaa-suuria-kysymyksia
Suomalaisten ostovoima on tai ei ole huono http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229253-suomalaisten-ostovoima-on-tai-ei-ole-huono <p>Ensiksi selitykset lukujen takana. Arvo 100 kuvaa sitä, että suomalainen saa ostettua yhtä paljon kuin vertailun toinen osapuoli, yli sadan enemmän ja alle sadan tietenkin vähemmän.</p><p>1. Yksinelävä, saa 50% valtion/EU:n mediaanituloista<br />2. Yksinelävä, 67%<br />3. Yksinelävä, 80%<br />4. Yksinelävä, 100%<br />5. Yksinelävä, 125%<br />6. Yksinelävä, 167%<br />7. 2 lapsen yksinhuoltaja, 67%<br />8. 2 lapsen perhe, 100% &amp; 0%<br />9. 2 lapsen perhe, 100% &amp; 33%<br />10. 2 lapsen perhe, 100 &amp; 67%<br />11. 2 lapsen perhe 100% &amp; 100<br />12. Pariskunta, 100% &amp; 33%<br />13. Pariskunta, 100% &amp; 100%</p><p>Olisin voinut toki ottaa vertailuun muitakin maita, mutta eivät sitä osaavammatkaan usein tee. Suomalaisilla on tai ei ole hyvä ostovoima, riippuen keneltä sitä kysyy ja mihin sitä vertaa. Enimmäkseen palstat täyttyvät mökellyksestä, että on Euroopan paskimmat palkat ja kalleimmat hinnat, koska Virosta saa halvempaa oluttakin. Toisaalta sitten voidaan tietty verrata miten täällä on kansainvälisesti ja ihan EU-tasollakin keskimääräistä suuremmat palkat ja tulonsiirrot.</p><p>Uskoin sitten Eurostatia ja heidän laskelmiaan siitä, että paljonka eri maissa ovat nettotulot erinäisillä kotitaloustyypeillä, sekä vertasin sitä sitten samalta sivustolta löytyvään hintaindeksiin.</p><p>Suuria yllätyksiä ei tullut. Tässä kuitenkin ääripäät:</p><p>Suomalaisilla on keskimäärin parempi ostovoima kuin muilla EU-kansalaisilla, eritoten pienituloiset sinkut pärjäsivät hyvin vertailussa. Sen sijaan lapsivihamielisyys nosti päätään. Jos kumpikin vanhempi ei ole töissä tai toinen vanhempi on syystä tai toisesta poissa kuvioista, niin ostovoiman valossa suomalaisella menee heikommin kuin keskiverrolla EU-kansalaisella.</p><p>Ruotsiin vertailtaessa Suomi pärjäsi parhaiten pienituloisimpien sinkkujen kohdalla, sekä yksinhuoltajien kohdalla (missä Ruotsilla olisi petrattavaa, kun jo Suomi pärjäsi huonosti muuhun EU:hun verrattuna). Keskituloisille Ruotsissa suunnatut veroalet näkyvät selvästi ja Suomi oli heikoin kohdissa 4,8,11,13, 100% mediaanituloa kaikissa noissa esimerkkikotitalouksissa.</p><p>No sitten tuli vielä Saksa. Parhaimmillaankin suomalainen sai 90 nallekarkkia sakasalaisen saadessa 100. Eritoten yhden tulonsaajan perheissä suomalainen vajoaa jonnekin pohjamutiin, 73 pistettä. Seuraavaksi huonoimmin meni yksinhuoltajataloudella ja perheessä jossa toisen vanhemman palkka on todella pieni.</p><p><br />Vertailussa Suomi pärjäsi sitä paremmin mitä pienempituloinen sinkku oli. Sen sijaan lapset yhdistettynä puolison työttömyyteen on katastrofi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensiksi selitykset lukujen takana. Arvo 100 kuvaa sitä, että suomalainen saa ostettua yhtä paljon kuin vertailun toinen osapuoli, yli sadan enemmän ja alle sadan tietenkin vähemmän.

1. Yksinelävä, saa 50% valtion/EU:n mediaanituloista
2. Yksinelävä, 67%
3. Yksinelävä, 80%
4. Yksinelävä, 100%
5. Yksinelävä, 125%
6. Yksinelävä, 167%
7. 2 lapsen yksinhuoltaja, 67%
8. 2 lapsen perhe, 100% & 0%
9. 2 lapsen perhe, 100% & 33%
10. 2 lapsen perhe, 100 & 67%
11. 2 lapsen perhe 100% & 100
12. Pariskunta, 100% & 33%
13. Pariskunta, 100% & 100%

Olisin voinut toki ottaa vertailuun muitakin maita, mutta eivät sitä osaavammatkaan usein tee. Suomalaisilla on tai ei ole hyvä ostovoima, riippuen keneltä sitä kysyy ja mihin sitä vertaa. Enimmäkseen palstat täyttyvät mökellyksestä, että on Euroopan paskimmat palkat ja kalleimmat hinnat, koska Virosta saa halvempaa oluttakin. Toisaalta sitten voidaan tietty verrata miten täällä on kansainvälisesti ja ihan EU-tasollakin keskimääräistä suuremmat palkat ja tulonsiirrot.

Uskoin sitten Eurostatia ja heidän laskelmiaan siitä, että paljonka eri maissa ovat nettotulot erinäisillä kotitaloustyypeillä, sekä vertasin sitä sitten samalta sivustolta löytyvään hintaindeksiin.

Suuria yllätyksiä ei tullut. Tässä kuitenkin ääripäät:

Suomalaisilla on keskimäärin parempi ostovoima kuin muilla EU-kansalaisilla, eritoten pienituloiset sinkut pärjäsivät hyvin vertailussa. Sen sijaan lapsivihamielisyys nosti päätään. Jos kumpikin vanhempi ei ole töissä tai toinen vanhempi on syystä tai toisesta poissa kuvioista, niin ostovoiman valossa suomalaisella menee heikommin kuin keskiverrolla EU-kansalaisella.

Ruotsiin vertailtaessa Suomi pärjäsi parhaiten pienituloisimpien sinkkujen kohdalla, sekä yksinhuoltajien kohdalla (missä Ruotsilla olisi petrattavaa, kun jo Suomi pärjäsi huonosti muuhun EU:hun verrattuna). Keskituloisille Ruotsissa suunnatut veroalet näkyvät selvästi ja Suomi oli heikoin kohdissa 4,8,11,13, 100% mediaanituloa kaikissa noissa esimerkkikotitalouksissa.

No sitten tuli vielä Saksa. Parhaimmillaankin suomalainen sai 90 nallekarkkia sakasalaisen saadessa 100. Eritoten yhden tulonsaajan perheissä suomalainen vajoaa jonnekin pohjamutiin, 73 pistettä. Seuraavaksi huonoimmin meni yksinhuoltajataloudella ja perheessä jossa toisen vanhemman palkka on todella pieni.


Vertailussa Suomi pärjäsi sitä paremmin mitä pienempituloinen sinkku oli. Sen sijaan lapset yhdistettynä puolison työttömyyteen on katastrofi.

]]>
0 http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229253-suomalaisten-ostovoima-on-tai-ei-ole-huono#comments Euroopan unioni Ostovoima Ruotsi Saksa Tue, 10 Jan 2017 14:50:24 +0000 Heikki Turunen http://haikki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229253-suomalaisten-ostovoima-on-tai-ei-ole-huono
Onko ostovoimalla oikeesti voimaa? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228093-onko-ostovoimalla-oikeesti-voimaa <p>Ostovoimasta paljon puhutaan.</p><p>Joskus laskee ja joskus nousee.. Mitä se pitää sisällään?</p><p>Miten se lasketaan? Viitsiskö joku sen mulle selittää, tai laittaa linkkiä, kun en itse löytänyt tietoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko ostovoima yhteen laskettu palkkasumma jaettuna väkimäärällä&nbsp;suhteessa hintoihin?</p><p>&nbsp;</p><p>Jos näin, niin sehän ei kerro silloin, että monellako sitä ostovoimaa on.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos maito ja leipä ja vuokra maksaa tonnin ja miljoona ihmistä tienaa yhteensä 2 miljardia, niin silloin voi miljoonalla olla ostovoimaa, mutta jos tuo 2 miljardia jakaantuu miljoonalle niin, että 100.000&nbsp; tienaa yli tonnin ja 900.000 alle, niin silloin sitä ostovoimaa on vain 100.000 ihmisellä ja tilasto ei näin kerro mitään, kuten ne ei tosin yleensäkään kerro :)</p><p>&nbsp;</p><p>Mut voisko joku selitää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ostovoimasta paljon puhutaan.

Joskus laskee ja joskus nousee.. Mitä se pitää sisällään?

Miten se lasketaan? Viitsiskö joku sen mulle selittää, tai laittaa linkkiä, kun en itse löytänyt tietoa.

 

Onko ostovoima yhteen laskettu palkkasumma jaettuna väkimäärällä suhteessa hintoihin?

 

Jos näin, niin sehän ei kerro silloin, että monellako sitä ostovoimaa on.

 

Jos maito ja leipä ja vuokra maksaa tonnin ja miljoona ihmistä tienaa yhteensä 2 miljardia, niin silloin voi miljoonalla olla ostovoimaa, mutta jos tuo 2 miljardia jakaantuu miljoonalle niin, että 100.000  tienaa yli tonnin ja 900.000 alle, niin silloin sitä ostovoimaa on vain 100.000 ihmisellä ja tilasto ei näin kerro mitään, kuten ne ei tosin yleensäkään kerro :)

 

Mut voisko joku selitää.

]]>
2 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228093-onko-ostovoimalla-oikeesti-voimaa#comments Ostovoima Talous Sun, 18 Dec 2016 12:36:00 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228093-onko-ostovoimalla-oikeesti-voimaa
Hyvinvointivaltiomme tulevaisuus http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225691-hyvinvointivaltiomme-tulevaisuus <p><strong>Moni meistä</strong> miettii mikä on hyvinvointivaltion sen tulevaisuus, tai onko sitä ollenkaan. Hyvinvointivaltio murenee pala kerrallaan, kun hallitus leikkaa lääkekorvauksia, heikentää opiskelijoiden mahdollisuutta rahoittaa opintojaan, tai tekee työttömistä syntipukkeja omalle työttömyydelleen. Minulle hyvinvointivaltion mittari on se, miten se kohtelee heikoimmassa- ja vähäosaisimmassa asemassa olevia kansalaisiaan. Meidän hyvinvointivaltiomme mittari on juuri nyt laskemaan päin.</p><p><strong>Emme kuitenkaan</strong> murheinemme asu niin syrjässä, etteikö meihin vaikuttaisi esimerkiksi miten Kiinassa tuetaan terästeollisuutta, tai millä palkalla siellä tehdään kännyköitä. Nämä vaikuttavat Suomen vientiteollisuuteen ja työllisyysasteeseen. Viennin lisääntyminen, tai laskeminen tarkoittaa verotulojen nousua, tai laskua. Vain kasvulla voidaan meidän hyvinvointivaltion mittari saada taas nousemaan.</p><p><strong>Vaikka koemme</strong> voimattomuutta maailmanlaajuisten asioiden edessä, voi jokainen meistä kuitenkin vaikuttaa niihin omilla toimillaan. Olemme niin pieni sisämarkkina-alue, ettei pelkkä &rdquo;osta kotimaista&rdquo; hokema saa riittävää kasvua aikaiseksi. Palkankorotustason ollessa lähellä nollaa, tulee kotimainen kulutus pikemminkin hiipumaan. Voimme auttaa kotimaan tilannetta myös siten, että autamme kehitysmaita. Suuret kansainväliset yritykset ovat lähteneet pois länsimaista juuri siksi, että kehitysmaissa ympäristöä-, turvallisuutta-, palkkaa ja korruptiota koskeva lainsäädäntö on olematonta. Vaikka tehtaiden siirron myötä myös pääoma on saapunut kehitysmaihin, ei se ole aina tarkoittanut sitä että näissä tehtaissa työskentelevä saisi edes 12 tunnin työpäivällä kunnollista palkkaa. Suomessa oli sama tilanne noin 100 vuotta sitten. Viimeisen sadan vuotemme aikana tulonjakoa palkansaajien hyväksi ei ole mikään muu taho tehnyt niin hyvin, kuin AY-liike. Jotta samanlainen kehityspolku saataisi kehitysmaihinkin aikaiseksi, tulee sinne saada yhtä vahva AY-liike vaatimaan omaa osaansa tulonjaosta. Juuri tätä kehitysmaiden AY-liikettä tukevaa toimintaa tekee Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus (SASK). Kun kehitysmaissa ympäristö-, turvallisuus, palkka ja korruptiota koskeva lainsäädäntö paranee, kasvavat siellä myös tuotantokustannuksetkin. Tämä puolestaan tarkoittaa meidän oman vientiteollisuutemme kilpailukyvyn parantumista. Tukemalla siis SASK:n toimintaa oman ammattiosastosi kautta, tai itse kuukausilahjoittajana, tuet pitkäjänteisesti kotimaan vientiteollisuuden kilpailukykyä.</p><p><strong>Voimme myös tarkastaa</strong> ostamiemme tuotteiden eettisyyttä. Esimerkiksi Fairtrade-leimalla varustettujen elintarvikkeiden tekijöille on maksettu elämiseen riittävää palkkaa. Nämä voivat tuntua pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta me länsimaalaiset itse omalla kulutuskäyttäytymisellä vaikutamme eniten siihen, missä ja minkälaisissa olosuhteissa meidän käyttämämme tuotteet ja elintarvikkeet tuotetaan.</p><p><strong>Meidän ostovoiman</strong> tämänhetkinen taso perustuu valheeseen! Kaikki olisi kalliimpaa, jos ne tuotettaisi sellaisissa työskentelyolosuhteissa, joissa me itse työskentelemme.<br />Hyvinvointivaltiomme tulevaisuus riippuu siis myös oman kulutuskäyttäytymisemme moraalisista arvoista.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaassa 07.11.2016</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni meistä miettii mikä on hyvinvointivaltion sen tulevaisuus, tai onko sitä ollenkaan. Hyvinvointivaltio murenee pala kerrallaan, kun hallitus leikkaa lääkekorvauksia, heikentää opiskelijoiden mahdollisuutta rahoittaa opintojaan, tai tekee työttömistä syntipukkeja omalle työttömyydelleen. Minulle hyvinvointivaltion mittari on se, miten se kohtelee heikoimmassa- ja vähäosaisimmassa asemassa olevia kansalaisiaan. Meidän hyvinvointivaltiomme mittari on juuri nyt laskemaan päin.

Emme kuitenkaan murheinemme asu niin syrjässä, etteikö meihin vaikuttaisi esimerkiksi miten Kiinassa tuetaan terästeollisuutta, tai millä palkalla siellä tehdään kännyköitä. Nämä vaikuttavat Suomen vientiteollisuuteen ja työllisyysasteeseen. Viennin lisääntyminen, tai laskeminen tarkoittaa verotulojen nousua, tai laskua. Vain kasvulla voidaan meidän hyvinvointivaltion mittari saada taas nousemaan.

Vaikka koemme voimattomuutta maailmanlaajuisten asioiden edessä, voi jokainen meistä kuitenkin vaikuttaa niihin omilla toimillaan. Olemme niin pieni sisämarkkina-alue, ettei pelkkä ”osta kotimaista” hokema saa riittävää kasvua aikaiseksi. Palkankorotustason ollessa lähellä nollaa, tulee kotimainen kulutus pikemminkin hiipumaan. Voimme auttaa kotimaan tilannetta myös siten, että autamme kehitysmaita. Suuret kansainväliset yritykset ovat lähteneet pois länsimaista juuri siksi, että kehitysmaissa ympäristöä-, turvallisuutta-, palkkaa ja korruptiota koskeva lainsäädäntö on olematonta. Vaikka tehtaiden siirron myötä myös pääoma on saapunut kehitysmaihin, ei se ole aina tarkoittanut sitä että näissä tehtaissa työskentelevä saisi edes 12 tunnin työpäivällä kunnollista palkkaa. Suomessa oli sama tilanne noin 100 vuotta sitten. Viimeisen sadan vuotemme aikana tulonjakoa palkansaajien hyväksi ei ole mikään muu taho tehnyt niin hyvin, kuin AY-liike. Jotta samanlainen kehityspolku saataisi kehitysmaihinkin aikaiseksi, tulee sinne saada yhtä vahva AY-liike vaatimaan omaa osaansa tulonjaosta. Juuri tätä kehitysmaiden AY-liikettä tukevaa toimintaa tekee Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus (SASK). Kun kehitysmaissa ympäristö-, turvallisuus, palkka ja korruptiota koskeva lainsäädäntö paranee, kasvavat siellä myös tuotantokustannuksetkin. Tämä puolestaan tarkoittaa meidän oman vientiteollisuutemme kilpailukyvyn parantumista. Tukemalla siis SASK:n toimintaa oman ammattiosastosi kautta, tai itse kuukausilahjoittajana, tuet pitkäjänteisesti kotimaan vientiteollisuuden kilpailukykyä.

Voimme myös tarkastaa ostamiemme tuotteiden eettisyyttä. Esimerkiksi Fairtrade-leimalla varustettujen elintarvikkeiden tekijöille on maksettu elämiseen riittävää palkkaa. Nämä voivat tuntua pieniltä ja mitättömiltä asioilta, mutta me länsimaalaiset itse omalla kulutuskäyttäytymisellä vaikutamme eniten siihen, missä ja minkälaisissa olosuhteissa meidän käyttämämme tuotteet ja elintarvikkeet tuotetaan.

Meidän ostovoiman tämänhetkinen taso perustuu valheeseen! Kaikki olisi kalliimpaa, jos ne tuotettaisi sellaisissa työskentelyolosuhteissa, joissa me itse työskentelemme.
Hyvinvointivaltiomme tulevaisuus riippuu siis myös oman kulutuskäyttäytymisemme moraalisista arvoista.

 

Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaassa 07.11.2016

]]>
4 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225691-hyvinvointivaltiomme-tulevaisuus#comments Fair trade FairTrade Hyvinvointivaltio kuluttaja Kulutuskäyttäytyminen Ostovoima SASK Mon, 07 Nov 2016 18:27:31 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225691-hyvinvointivaltiomme-tulevaisuus
Tänään oli kateuspäivä – edellisen vuodet verotiedot julkistettiin http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225379-tanaan-oli-kateuspaiva-edellisen-vuodet-verotiedot-julkistettiin <p>Näyttö- ja vertailutalous sai täyttymyksensä, nyt kerrottiin kuka tienaa mitäkin, maksaa veroja tai &rdquo;kiertää niitä&rdquo; &ndash; laillisesti tai uittamalla varantoja ja tuloja verottajalta ulottumattomiin. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän kaikkia tuloja ei voida saada näin kansalaishaaviin, koska Sipilä on osannut laillisen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8735134">verosuunnittelun</a>!</p><p>&nbsp;</p><p><em>Tämä kateuspäivä on kerran vuodessa &ndash; näin kirjoitimme vuonna 2013:</em></p><p>&rdquo; &hellip; <strong>Kansaa kiinnostava kysymysasettelu</strong></p><p>&rdquo;Kuinka paljon Mikko sinä tienaat vuodessa? Ahaa, no &ndash; kuinka paljon saat käteen vuodessa? Hyvä. Katsotaanpas tilastoja - &#39;Alepan kassa&#39; tienaa bruttona noin paljon ja saa käteen tämän määrän, hyvä tämäkin, mutta kuitenkin aika vähän ostovoimaa.</p><p>Kuinka paljon Eläkevakuutusyhtiö Varma Oyj:llä tienaa toimitusjohtaja&nbsp;<strong>Matti Vuoria </strong>kansalaisten ja yritysten maksamien eläkemaksujen vastuullisesta sijoittamisesta? &ndash; Ahaa, siis näin paljon. Ok, ja käteen jää noin paljon. No niin, tämähän kertoi erinomaisesta ostovoimasta&rdquo;.</p><p>Entä paljon tienasi vuonna 2004 Nokia Oyj:n pääjohtaja&nbsp;<strong>Jorma Ollila</strong>&nbsp;&ndash; no, hänhän toi valtavat verotulot suomalaiselle yhteiskunnalle &ndash; yksityishenkilönä ja yhtiönä. Se siitä. Nyt ollaan vakavia, ja kysytään tilastoilta kuinka paljon tienaa peruskoulun opettaja opettaessaan osin kurittomia ja usein kasvattamattomia lapsiamme &ndash; tunnista toiseen, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen &ndash; No, ei kovin paljon, mutta toimeen tulee.</p><p>Samaan vakavuuden hengen vetoon selvitämme mitä tienaa eräs maailman tunnetuimmista aivokirurgeista &ndash;&nbsp;<strong>Juha Hernesniemi</strong>&nbsp;&ndash; ahaa, on siis leikannut jo 10.000 potilasta, palauttanut hyvin monille työkyvyn ja epäonnistumisia ollut erittäin vähän. Nostamme hattua ja yhteiskunta kiittää ammattitaidosta.</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;&nbsp;<strong><em>ja kaivelu jatkuu</em> &hellip;</strong></p><p>Mitä tienaa kaksi kautta eduskunnassa kansaansa palvellut kansanedustaja &ndash; ahaa, saa siis jo eläkettä, sai myös sopeutusrahaa työelämään yrittämisen onnistumiseksi. Siis mitä tienaa nyt esimerkiksi entinen ministeri ja koijärveläinen&nbsp;<strong>Heidi Hautala</strong>&nbsp;&ndash; samalla tilaamme hänen ansioluettelon, jotta näemme mitä hän on tehnyt palkkansa eteen &hellip;&rdquo; &hellip;jatkuu linkin ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html</a> &ndash; alta.</p><p>&hellip;</p><p>1]&nbsp;Tuloerot&nbsp;~&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-suuret-tuloerot-nkkulma.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-suuret-tuloerot-nkkulma.html</a>&nbsp;- [BLOG/il]</p><p>Ärsyttävä kysymys&nbsp;~&nbsp;<a href="http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/rsytt-v-kysymys-ansaitsetko-palkkasi-tai-el-kkeesi">http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/rsytt-v-kysymys-ansaitsetko-palkkasi-tai-el-kkeesi</a>&nbsp;- &nbsp;[AL/il]</p><p>Työtä vaikka pienemmällä palkalla!&nbsp;~&nbsp;<a href="http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ty-t-vaikka-pienemm-ll-palkalla-1">http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ty-t-vaikka-pienemm-ll-palkalla-1</a>&nbsp;- &nbsp;[AL/il]</p><p>Ulosmittasimmeko liikaa palkkoja?&nbsp;~&nbsp;<a href="http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ulosmittasimme-liikaa-palkkojamme-menetimme-kilpailukyvyn">http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ulosmittasimme-liikaa-palkkojamme-menetimme-kilpailukyvyn</a>&nbsp;- &nbsp;[AL/il]</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työ ilman mitään verotusta</strong></p><p>Muutosvastarinta on valtava, kun radikaalisti esitettiin autoverotuksen arvopohjaksi itse liike ja kuluttaminen &ndash; konkreettinen motorisoitu liikunto paikasta a paikkaan b, ja usein vielä takaisin &hellip; jne.</p><p>Todellisten ajokilometrien verottaminen&nbsp;*]&nbsp;on&nbsp;<em>oikeudenmukaista</em>&nbsp;&ndash; sillä itse veroa määritettäessä voidaan käyttää useita&nbsp;<em>muuttujia</em>&nbsp;säätämään paikkaa, ajankohtaa, tarpeellisuutta ja esimerkiksi kulumisjäljen aiheutumaa &hellip; tämä on vasta alkua&hellip;</p><p>Verotus on tulontasausta ja inhimillisyyttä heitä kohtaan, jotka eivät voi tahtomattaan, jopa tahallisesti tehdä työtä ja ottaa osaa yhteiskuntatalkoisiin. Mutta säätyykö lopullinen verotus työnkin osalta verottomaksi &ndash; kyllä, jos oivallamme, että vain ympäristön käytöstä maksetaan &ndash; siis vain kulutusverot ja tienaat&nbsp;<em>bruton nettona</em>...[?] &hellip;jatkuu linkin ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/paamaarana-verottamaton-tyo.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/paamaarana-verottamaton-tyo.html</a> - alta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt mennään sitten tämän päivän uutisantiin tästä uteliaisuuden runsaudensarvesta</strong></p><p><strong>1</strong></p><p>[Iltalehti] Pitäisikö palkatkin olla tänä kateuspäivänä kaikille julkisia, siis kuukausiansiot, palkka normaalilisineen + tiedot tuntipalkasta. Vai olisiko tärkeintä tietää kunkin ympäristöönsä jättämä kulutusjälki, vaikkapa maksettuina arvonlisäveroina?! Nykyjärjestelmillä se ei teknisesti ottaen enää ole mahdottomuus (allekirjoittaneen kommentti). Linkki Iltalehteen ~ <a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/2016110122549502_vi.shtml">http://www.iltalehti.fi/viihde/2016110122549502_vi.shtml</a> -</p><p><strong>2</strong></p><p>[Yle]... Pitäisikö kaikkien palkka- ja palkkiotulotkin olla julkisia, kaikkien saatavilla? (kuten 1:ssä). Linkki Yle:een ~ <a href="http://yle.fi/ylex/3-9265883">http://yle.fi/ylex/3-9265883</a> -</p><p><strong>3</strong></p><p>[HS]... Vertaammeko itseämme toisiin palkalla, ostovoimalla vai millä kyvyillä? Onko ansaintaverranto näyttö- ja vertailutaloutta? Mikä tekee meistä parhaita, vai eikö koko vertailulla ole mitään tekemistä itse elämänlaadun kanssa? Entä aiheuttamamme ympäristöjälki, löytyisikö sieltä perusteita järjestellä meitä johonkin järjestykseen? Paljon kysymyksiä, ja paljon epäselviä vastauksia, ennakoisin. &hellip; ~ <a href="http://www.hs.fi/talous/a1477968531382">http://www.hs.fi/talous/a1477968531382</a> - &nbsp;</p><p><strong>4</strong></p><p>[Yle]... Uteliaisuuslinkki vailla vertaa. Olemmeko näyttö- ja vertailutalouden vankeja ja mittaamme hyvyyttämme rahalla, tuloilla ja ostovoimalla. Tässäkö ovat meidän arvotekijät ja arvomaailma? Näyttö- ja vertailutalous jatkuu Yle:kin! Iskeekö täällä luontainen kateus ja selittely, ettei &quot;tuo ja tuo&quot; ainakaan ansaitse palkkaansa! ~ <a href="http://yle.fi/uutiset/tassa_ovat_vuoden_2015_suurituloisimmat__katso_koko_maan_ja_maakuntien_eniten_tienanneet/9258065">http://yle.fi/uutiset/tassa_ovat_vuoden_2015_suurituloisimmat__katso_koko_maan_ja_maakuntien_eniten_tienanneet/9258065</a> -</p><p><strong>5</strong></p><p>[MTV]... Tänä uutisoituna kateus- ja tulojulkistuspäivänä media näkee tilanteen myös yllättävinä vertailuina. ~ <a href="http://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/uutiset/artikkeli/urheilujohtaminen-lyo-suomessa-leiville-tuloissa-huima-ero-olympiaurheilijoihin/6144868">http://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/uutiset/artikkeli/urheilujohtaminen-lyo-suomessa-leiville-tuloissa-huima-ero-olympiaurheilijoihin/6144868</a> -</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Avoimen yhteiskunnan merkki &ndash; ole utelias ja tutki tilastoja!</strong></p><p>~ <a href="http://yle.fi/uutiset/hyvinvointiprofessori_kertoo_nelja_syyta_miksi_verotietoja_saa__ja_kannattaa_tirkistella/9265177">http://yle.fi/uutiset/hyvinvointiprofessori_kertoo_nelja_syyta_miksi_verotietoja_saa__ja_kannattaa_tirkistella/9265177</a> - professori <strong>Juho Saari</strong> &ndash; Jyväskylän yliopisto.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>&hellip;</p><p>AL | US | PZ | T | VU | BL | BL | BLOG 91798</p><p><strong>DOC</strong> Tänään oli kateuspäivä_01112016</p><p><strong>PVM</strong> 01112016</p><p>&nbsp;</p><p>|626|</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näyttö- ja vertailutalous sai täyttymyksensä, nyt kerrottiin kuka tienaa mitäkin, maksaa veroja tai ”kiertää niitä” – laillisesti tai uittamalla varantoja ja tuloja verottajalta ulottumattomiin. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän kaikkia tuloja ei voida saada näin kansalaishaaviin, koska Sipilä on osannut laillisen verosuunnittelun!

 

Tämä kateuspäivä on kerran vuodessa – näin kirjoitimme vuonna 2013:

” … Kansaa kiinnostava kysymysasettelu

”Kuinka paljon Mikko sinä tienaat vuodessa? Ahaa, no – kuinka paljon saat käteen vuodessa? Hyvä. Katsotaanpas tilastoja - 'Alepan kassa' tienaa bruttona noin paljon ja saa käteen tämän määrän, hyvä tämäkin, mutta kuitenkin aika vähän ostovoimaa.

Kuinka paljon Eläkevakuutusyhtiö Varma Oyj:llä tienaa toimitusjohtaja Matti Vuoria kansalaisten ja yritysten maksamien eläkemaksujen vastuullisesta sijoittamisesta? – Ahaa, siis näin paljon. Ok, ja käteen jää noin paljon. No niin, tämähän kertoi erinomaisesta ostovoimasta”.

Entä paljon tienasi vuonna 2004 Nokia Oyj:n pääjohtaja Jorma Ollila – no, hänhän toi valtavat verotulot suomalaiselle yhteiskunnalle – yksityishenkilönä ja yhtiönä. Se siitä. Nyt ollaan vakavia, ja kysytään tilastoilta kuinka paljon tienaa peruskoulun opettaja opettaessaan osin kurittomia ja usein kasvattamattomia lapsiamme – tunnista toiseen, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen – No, ei kovin paljon, mutta toimeen tulee.

Samaan vakavuuden hengen vetoon selvitämme mitä tienaa eräs maailman tunnetuimmista aivokirurgeista – Juha Hernesniemi – ahaa, on siis leikannut jo 10.000 potilasta, palauttanut hyvin monille työkyvyn ja epäonnistumisia ollut erittäin vähän. Nostamme hattua ja yhteiskunta kiittää ammattitaidosta.

 

… ja kaivelu jatkuu

Mitä tienaa kaksi kautta eduskunnassa kansaansa palvellut kansanedustaja – ahaa, saa siis jo eläkettä, sai myös sopeutusrahaa työelämään yrittämisen onnistumiseksi. Siis mitä tienaa nyt esimerkiksi entinen ministeri ja koijärveläinen Heidi Hautala – samalla tilaamme hänen ansioluettelon, jotta näemme mitä hän on tehnyt palkkansa eteen …” …jatkuu linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/median-lausumattomat-kysymykset.html – alta.

1] Tuloerot ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/vastine-suuret-tuloerot-nkkulma.html - [BLOG/il]

Ärsyttävä kysymys ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/rsytt-v-kysymys-ansaitsetko-palkkasi-tai-el-kkeesi -  [AL/il]

Työtä vaikka pienemmällä palkalla! ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ty-t-vaikka-pienemm-ll-palkalla-1 -  [AL/il]

Ulosmittasimmeko liikaa palkkoja? ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ulosmittasimme-liikaa-palkkojamme-menetimme-kilpailukyvyn -  [AL/il]

 

 

Työ ilman mitään verotusta

Muutosvastarinta on valtava, kun radikaalisti esitettiin autoverotuksen arvopohjaksi itse liike ja kuluttaminen – konkreettinen motorisoitu liikunto paikasta a paikkaan b, ja usein vielä takaisin … jne.

Todellisten ajokilometrien verottaminen *] on oikeudenmukaista – sillä itse veroa määritettäessä voidaan käyttää useita muuttujia säätämään paikkaa, ajankohtaa, tarpeellisuutta ja esimerkiksi kulumisjäljen aiheutumaa … tämä on vasta alkua…

Verotus on tulontasausta ja inhimillisyyttä heitä kohtaan, jotka eivät voi tahtomattaan, jopa tahallisesti tehdä työtä ja ottaa osaa yhteiskuntatalkoisiin. Mutta säätyykö lopullinen verotus työnkin osalta verottomaksi – kyllä, jos oivallamme, että vain ympäristön käytöstä maksetaan – siis vain kulutusverot ja tienaat bruton nettona...[?] …jatkuu linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/paamaarana-verottamaton-tyo.html - alta.

 

Nyt mennään sitten tämän päivän uutisantiin tästä uteliaisuuden runsaudensarvesta

1

[Iltalehti] Pitäisikö palkatkin olla tänä kateuspäivänä kaikille julkisia, siis kuukausiansiot, palkka normaalilisineen + tiedot tuntipalkasta. Vai olisiko tärkeintä tietää kunkin ympäristöönsä jättämä kulutusjälki, vaikkapa maksettuina arvonlisäveroina?! Nykyjärjestelmillä se ei teknisesti ottaen enää ole mahdottomuus (allekirjoittaneen kommentti). Linkki Iltalehteen ~ http://www.iltalehti.fi/viihde/2016110122549502_vi.shtml -

2

[Yle]... Pitäisikö kaikkien palkka- ja palkkiotulotkin olla julkisia, kaikkien saatavilla? (kuten 1:ssä). Linkki Yle:een ~ http://yle.fi/ylex/3-9265883 -

3

[HS]... Vertaammeko itseämme toisiin palkalla, ostovoimalla vai millä kyvyillä? Onko ansaintaverranto näyttö- ja vertailutaloutta? Mikä tekee meistä parhaita, vai eikö koko vertailulla ole mitään tekemistä itse elämänlaadun kanssa? Entä aiheuttamamme ympäristöjälki, löytyisikö sieltä perusteita järjestellä meitä johonkin järjestykseen? Paljon kysymyksiä, ja paljon epäselviä vastauksia, ennakoisin. … ~ http://www.hs.fi/talous/a1477968531382 -  

4

[Yle]... Uteliaisuuslinkki vailla vertaa. Olemmeko näyttö- ja vertailutalouden vankeja ja mittaamme hyvyyttämme rahalla, tuloilla ja ostovoimalla. Tässäkö ovat meidän arvotekijät ja arvomaailma? Näyttö- ja vertailutalous jatkuu Yle:kin! Iskeekö täällä luontainen kateus ja selittely, ettei "tuo ja tuo" ainakaan ansaitse palkkaansa! ~ http://yle.fi/uutiset/tassa_ovat_vuoden_2015_suurituloisimmat__katso_koko_maan_ja_maakuntien_eniten_tienanneet/9258065 -

5

[MTV]... Tänä uutisoituna kateus- ja tulojulkistuspäivänä media näkee tilanteen myös yllättävinä vertailuina. ~ http://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/uutiset/artikkeli/urheilujohtaminen-lyo-suomessa-leiville-tuloissa-huima-ero-olympiaurheilijoihin/6144868 -

 

Avoimen yhteiskunnan merkki – ole utelias ja tutki tilastoja!

~ http://yle.fi/uutiset/hyvinvointiprofessori_kertoo_nelja_syyta_miksi_verotietoja_saa__ja_kannattaa_tirkistella/9265177 - professori Juho Saari – Jyväskylän yliopisto.

 

                                                                                          

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

AL | US | PZ | T | VU | BL | BL | BLOG 91798

DOC Tänään oli kateuspäivä_01112016

PVM 01112016

 

|626|

]]>
3 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225379-tanaan-oli-kateuspaiva-edellisen-vuodet-verotiedot-julkistettiin#comments Ansiotulo Ansioverotus Kulutusvero Omaisuusvero Ostovoima Tue, 01 Nov 2016 20:02:28 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225379-tanaan-oli-kateuspaiva-edellisen-vuodet-verotiedot-julkistettiin
Iso-Britannian punnan kurssi Brexit-äänestyksen jälkeen http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224991-iso-britannian-punnan-kurssi-brexit-aanestyksen-jalkeen <p>Iso-Britannia äänestytti kesäkuussa kansaansa mahdollisesta erosta Euroopan Unionista. &nbsp;Maa valitsi eron. Äänestyksen jälkeen Britannian pääministeri on vaihtunut ja uusi on ilmoittanut eroneuvottelujen alkavan ensi vuoden maaliskuussa. Neuvottelut voivat EU-sääntöjen mukaan kestää korkeintaan kaksi vuotta.</p><p>Toistaiseksi toteutumassa oleva Brexit on aiheuttanut lähinnä suurta epävarmuutta yrityksille pitkällä tähtäimellä niin Britanniassa kuin myös EU:ssa ja ympäröivässä maailmassa. Näkyvin muutos äänestyksen jälkeen on Iso-Britannian punnan arvon romahtaminen. Äänestyksen jälkeen punnan arvo euroon nähden on laskenut noin 20% ja dollariin nähden vielä enemmän.</p><p><a href="http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=GBP&amp;days=182&amp;x=40&amp;y=6" title="http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=GBP&amp;days=182&amp;x=40&amp;y=6">http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=GBP&amp;day...</a></p><p>Tavallisille briteille tämä näkyy päivittäisillä ostoksilla kaikkien tuontitavaroiden hintojen kurssimuutosten mukaisena nousuna ja selkeänä ostovoiman laskuna. &nbsp;Tämä näkyy hyvin esimerkiksi paljon matkustaville briteille lomamatkojen selkeänä kallistumisena, ellei jopa muuttumisena luxukseksi.</p><p>Toki punnan kurssin aleneminen aiheuttaa vaikeuksia jäljelle jääneille EU-maillekin, mutta niiden näkyminen tavallisille kansalaisille paljon vähäisempää. Joka tapauksessa nämä kurssimuutokset aiheuttavat myös Euroopassa yrityksille vaikeuksia muodostaa kuvaa tulevaisuudesta. Siten myös epävarmuus Euroopassakin talouden näkymistä ja tulevaisuudesta lisääntyy.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iso-Britannia äänestytti kesäkuussa kansaansa mahdollisesta erosta Euroopan Unionista.  Maa valitsi eron. Äänestyksen jälkeen Britannian pääministeri on vaihtunut ja uusi on ilmoittanut eroneuvottelujen alkavan ensi vuoden maaliskuussa. Neuvottelut voivat EU-sääntöjen mukaan kestää korkeintaan kaksi vuotta.

Toistaiseksi toteutumassa oleva Brexit on aiheuttanut lähinnä suurta epävarmuutta yrityksille pitkällä tähtäimellä niin Britanniassa kuin myös EU:ssa ja ympäröivässä maailmassa. Näkyvin muutos äänestyksen jälkeen on Iso-Britannian punnan arvon romahtaminen. Äänestyksen jälkeen punnan arvo euroon nähden on laskenut noin 20% ja dollariin nähden vielä enemmän.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=GBP&days=182&x=40&y=6

Tavallisille briteille tämä näkyy päivittäisillä ostoksilla kaikkien tuontitavaroiden hintojen kurssimuutosten mukaisena nousuna ja selkeänä ostovoiman laskuna.  Tämä näkyy hyvin esimerkiksi paljon matkustaville briteille lomamatkojen selkeänä kallistumisena, ellei jopa muuttumisena luxukseksi.

Toki punnan kurssin aleneminen aiheuttaa vaikeuksia jäljelle jääneille EU-maillekin, mutta niiden näkyminen tavallisille kansalaisille paljon vähäisempää. Joka tapauksessa nämä kurssimuutokset aiheuttavat myös Euroopassa yrityksille vaikeuksia muodostaa kuvaa tulevaisuudesta. Siten myös epävarmuus Euroopassakin talouden näkymistä ja tulevaisuudesta lisääntyy.

 

]]>
35 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224991-iso-britannian-punnan-kurssi-brexit-aanestyksen-jalkeen#comments Brexit Dollari Euro Ostovoima Punta Tue, 25 Oct 2016 13:48:47 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224991-iso-britannian-punnan-kurssi-brexit-aanestyksen-jalkeen
Onko ministeriö edunvalvontajärjestön talutusnuorassa? http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224168-onko-ministerio-edunvalvontajarjeston-talutusnuorassa <p>Kuluneiden kuukausien aikana olen kirjoittanut useita blogitekstejä, joissa olen ottanut esille apteekkijärjestelmämme ongelmia ja tehnyt kehitysehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu ehdotusta lääkelain muuttamiseksi. Lopullinen esitys eduskunnalle on nyt tehty ja se on pöyristyttävä. Lausuntokierrokselle lähetetyssä hallituksen alustavassa esityksessä oli lähes 20 lääkelain muutosehdotusta, mutta lopullisessa esityksessä näistä ideoista ei ole jälkeäkään.</p><p>Mielestäni apteekkitoimialan rakenteelliset ongelmat ovat räikeitä ja lopputuloksena on kansalaisten edun vastaista toimintaa. Osa näistä rakenteellisista pulmista oli tunnistettu lakiesityksen luonnosvaiheessa, mutta lopullisessa esityksessä niistä ei puhuta mitään. Hämmentävää, sillä esitystä laatimassa olevat henkilöt edustavat meitä kaikkia suomalaisia. Heidät on valittu ministeriöön siksi, että ovat alansa ammattilaisia ja &nbsp;heidän velvollisuutenaan on edistää suomalaisten hyvinvointia. Mielestäni nämä tavoitteet eivät nyt toteudu. En tiedä, johtuuko ehdotusten vesittyminen ministeriön toimista vai onko ongelmat lakaistu maton alle vasta hallituksessa. Jotain kummallista on kuitenkin tapahtunut.</p><p>Apteekkitoimiala suorastaan huutaa kehittämistä. Lääkkeet ovat Suomessa liian kalliita ja alan tehottomuus hätkähdyttää. Käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla. Apteekkiliiketoiminnan altistaminen kilpailulle on välttämätöntä. On myös tehtävä laadukkaampia päätöksiä ja priorisoitava tavoitteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Julkisessa keskustelussa on vaadittu apteekkitoiminnan vapauttamista. Olen itse samaa mieltä, mutta kun olen tutustunut toimialaan syvällisemmin, tiedän että se on vain yksi puoli asiasta: vapauttaminen ei riitä, apteekkijärjestelmä on tervehdytettävä perusteellisesti.</strong></p><p>Kansalaisille on kerrottava, miksi apteekkialaa ei voida kehittää ympäröivän yhteiskunnan mukana. Meille on myös perusteltava, miksi lääkejakelua ei kilpailuteta. Onko kilpailuttamatta jättäminen jopa lainvastaista? &nbsp;Mielenkiintoista olisi myös ymmärtää, miksi valtaa käyttävät poliittiset päättäjät tuntuvat olevan mielipiteineen valovuoden päässä arkitodellisuudesta. Apteekkimonopoliin ei vieläkään haluta puuttua, vaikka sen haitat on selvästi tuotu esille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että apteekkimonopolin ylläpito jarruttaa alan toiminnallista kehitystä ja mahdollistaa tuotteiden ylihinnoittelun. Hämmästyttävää on, että melko pienellä asiaan paneutumisella löysin useita helppoja ja kansalaisten kannalta kivuttomia säästökohteita, mutta niiden toteutuksesta ei innostuttu lainkaan poliittisten päättäjien keskuudessa. </em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Olen saanut tutkimuksissani selville esimerkiksi sen, että mittavia säästöjä olisi löydettävissä helposti vaikkapa yksinkertaisella reseptien toimitusmaksun hinnan palauttamisella parin vuoden takaiselle tasolleen. Tällä päätöksellä valtio säästäisi vuositasolla 39 miljoonaa euroa ja lisäksi kansalaisten ostovoimaan tulisi&nbsp; välittömästi lisää 69 miljoonaa euroa. Kokonaisvaikutus kansantalouteen olisi siis 108 miljoonaa euroa eikä yhdeltäkään vähäosaiselta tarvitsisi leikata senttiäkään. Ainoat, jotka olisivat menettävänä osapuolena, olisivat kaupunkien äyrikuninkaiden listojen kärjessä vuosikymmeniä olleet apteekkarit. Tämä on vain yksi esimerkki kivuttomista säästökohteista. Niitä on runsaasti lisää. Harmi, että hallituksen uudessa esityksessä maksumieheksi laitetaan mm. diabeetikot, eikä alan rakenteellisiin epäkohtiin puututa lainkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuluneena vuotena Suomessa on käyty tuskaista keskustelua siitä, miten kansalaisten ostovoimaa parannetaan ja samalla lisätään kilpailukykyä ja säästetään kustannuksissa. Laajat delegaatiot ovat väitelleet 6 minuutin lisätyöajan hinnasta, vähäosaisia kurittavista leikkauslistoista ja monista muista säästökohteista. Hämmästykseni lisääntyi, kun kesällä tekemäni ehdotus täysin kivuttomasta 108 miljoonan euron päätöksestä ei kiinnostanut ketään. Se ei kiinnostanut hallituspuolueita eikä se kiinnostanut oppositiota. Ja nyt nähtiin, että ei se kiinnosta ministeriötäkään. On helpompi maksattaa lasku apteekkien asiakkailla ja veronmaksajilla sekä entisestään monimutkaistaa toimimattomaksi tiedettyjä viitehinta- ym. järjestelmiä, jotta näyttää siltä että olemattomalle kilpailulle tehtäisiin muka jotain.</p><p>&nbsp;</p><p>Jatkoin kesällä selvittelytyötäni ja sain lisävahvistusta sille, että:</p><ul><li>Poliittiset päättäjät eivät halua keskustella apteekkitoimialan asioista.</li><li>Virkamiehet suuttuvat, kun heiltä kysyy asiaan liittyviä kysymyksiä.</li><li>Apteekkariliitto pyrkii sammuttamaan julkisen keskustelun apteekkitoimialan asioista keskustelun herättäjää vähättelemällä ja jopa nimettömällä ja alatyylisellä kommentoinnilla netissä ja muilla foorumeilla.</li></ul><p>&nbsp;</p><p>Olemme ison asian äärellä. On selvitettävä, mistä johtuu, ettei arkijärkisen hyviä ehdotuksia viedä eteenpäin. Kuinka iso tehostamispotentiaali muhiikaan pinnan alla? Mitä muuta on piilossa? Näihin kysymyksiin hain vastauksia ja lopputuloksena julkaisin 29.9.2016 kirjan nimeltä <strong>&rdquo;Apteekkireformi. Reilua kilpailua ja halpoja lääkkeitä.&rdquo;</strong> Kirjassa puhutaan vapauttamista laajemmin <em>apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä</em>&nbsp; ja esitellään Apteekkireformin osa-alueet.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjassa kerrotaan toimialan eettisistä, juridisista ja taloudellisista epäkohdista. Näihin pureudutaan selvittämällä mm. mitä tarkoittaa hintapumppu, ylihinnoittelu, lääkeralli ja vapaakauppatuotemonopoli.&nbsp;</strong>Kirjassa esitelty apteekkireformi sisältää kilpailun lisäämisen ohella ehdotuksia päätöksenteon, valvonnan ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Esitettyjen uudistusten lopputuloksena on rehtiä kilpailua ja halpoja lääkkeitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Naiivisti kuvittelin, että julkaistuani alan ulkopuolisen näkemyksen, ministeriössä ja muuallakin päättäjien keskuudessa riippumattomasta tiedosta olisi hyötyä ja asiat kehittyisivät. Mitä vielä.</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriössä ei kiinnostuttu kirjasta ja sen tuottamasta tiedosta lainkaan. Tarjosin kirjaa heille, mutta eivät halunneet tilata edes yhtä kappaletta tutustuakseen siihen. Koska apteekkireformi on mielestäni niin tärkeä asia, että sitä ei saa taas kerran vesittää, niin lahjoitin kaikille kansanedustajille oman Apteekkireformi-kirjan, jotta heillä on objektiivista tietoa käytössään asiasta päätettäessä. Kun hallituksen esityksestä syksyllä keskustellaan eduskunnassa, toivon että kansanedustajat ovat lukeneet heille lähettämäni teoksen. Jos hallituksen esitys menee läpi ilman, että sitoudutaan todelliseen apteekkireformiin, tarvitsemme ainakin kunnon selityksen sille, miksi jopa korruptiivisia rakenteita ei korjata.</p><p>&nbsp;</p><p>Lakiesityksessä sanotaan mm., että</p><p><em>&rdquo;Kilpailun lisäämiseksi on jo aiemmin tehty toimenpiteitä. Vuoden 2016 alusta säädettiin viitehintajärjestelmään kuuluvien alkuperäisvalmisteiden hintojen tarkistamisesta ja uudistettiin rinnakkaisvalmisteiden hinnoittelusääntö sekä vahvennettiin apteekkien lääkkeiden hintaneuvontavelvoitetta.&rdquo;</em></p><p>Jos ministeriössä ja hallituksessa oltaisiin selvillä siitä, että hintaneuvontavelvoitteen teho on lähes nolla, koska käytännössä halvimpia lääkkeitä ei tilata apteekkien varastoihin asiakkaiden saataville, niin he ehkä pyrkisivät löytämään muitakin ratkaisuja suomalaisten eduksi. Kirjassa on esitetty seikkaperäisesti todistelua siitä, että hintaneuvontavelvoite on käytännössä tyhjä lain kirjain.</p><p>Esityksessä todetaan myös seuraavaa:</p><p>&rdquo;Lääkehuoltoa ja apteekkijärjestelmää kehitetään jatkuvasti. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä lääkelain muuttamisesta, jonka tarkoituksena on monin tavoin parantaa apteekkijärjestelmän toimivuutta. &hellip; Apteekkitoimintaa koskevia uudistustarpeita tullaan mahdollisesti arvioimaan erikseen näissä yhteyksissä.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Toivon, että eduskunnassa keskustellaan siitä, miksi apteekkitoimintaa koskevia uudistustarpeita ei tavoitteesta huolimatta käsiteltykään nyt tällä kierroksella, vaan siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Kuulostaa siltä, että lobbarit ja edunvalvontajärjestöt ovat jälleen kerran onnistuneet vesittämään Apteekkireformin. Lupaus siitä, että &rdquo;&hellip;uudistustarpeita tullaan mahdollisesti arvioimaan myöhemmin&rdquo;, on aika outo, kun tiedetään että esimerkiksi apteekkareiden perustamien osakeyhtiöiden toimintaan liittyy merkittäviä epäkohtia. Miksi asiaa ei korjattu nyt?</p><p>Pahoin pelkään, että poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ei kykene uudistamaan lääkehuoltoa ja samaan aikaan avaamaan markkinoita siten, kuin muissa Euroopan maissa on jo tehty. Liekö syynä välinpitämättömyys, osaamattomuus vai hyvä veli &ndash;järjestelmä? Vai onko vaalirahalla jotain tekemistä asian etenemisen tahmeuden kanssa?</p><p>Päättäjien päättämättömyys on ollut kivenä kengässä vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi 1946 julkaistussa, apteekkialan uudistamiseen tähtäävässä, ministeri Arvo Linturin mietinnössä on otettu esille aivan samoja epäkohtia, mistä nyt puhutaan, mutta uudistuksia ei silloinkaan saatu aikaan. Joko nyt 70 vuotta myöhemmin poliitikot voisivat tarttua tähän kokonaisuuteen ja korjata sen asianmukaisesti?</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><strong>ISOAHON APTEEKKIREFORMI TIIVISTETTYNÄ:</strong></p><p><strong>Apteekkiliiketoiminnan tervehdyttämisen tapoja ja ulottuvuuksia on useita</strong>. Tervehdyttämiseen sisältyy liiketoiminnallisen vapautuksen elementit kuin myös viranomaiskäytännöt. Ainakin seuraavat kokonaisuudet kuuluvat apteekkitoiminnan tervehdyttämisprosessiin:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1. &nbsp; &nbsp; APTEEKKILUVAT JA PRIVILEGIOJÄRJESTELMÄ</strong><br />Luovutaan nykyisestä apteekkien lukumäärää ja sijoittumista määrittelevästä lupakäytännöstä. Apteekkilupa tarvittaisiin jatkossakin, mutta sen saamiseen riittää pätevyysvaatimusten ja toiminnan muiden vaatimusten täyttäminen. Annetaan markkinavoimien määritellä tarvittavien apteekkien määrä valtakunnassamme. Tuetaan apteekkeja vain poikkeustapauksissa sekä lopetetaan perusteeton ja kallis privilegiojärjestelmä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>2. &nbsp; &nbsp; LÄPINÄKYVYYS</strong><br />Luovutaan henkilöyhtiökäytännöstä apteekkiliiketoiminnassa. On täysin kestämätöntä, että apteekkilupa annetaan vain yksittäiselle henkilölle ja että hänen on hoidettava liiketoimintaa henkilökohtaisesti toiminimellä. Tämä johtaa täyteen läpinäkymättömyyteen toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Meneehän omat ja firman rahat sekä asiat koko ajan sekaisin. Tämä johtaa myös siihen, että ulkopuoliset tahot eivät saa käyttöönsä tulostietoja ja muuta toiminnan arvioinnissa tarvittavaa liiketoimintatietoa. Viranomaiset joutuvat tasapainoilemaan yksityisyydensuojan ja muiden perustuslaillisten pähkinöiden kanssa, vaikka asia olisi ratkaistavissa määräämällä apteekkitoiminnan toteutustavaksi vaikkapa osakeyhtiömuotoisen toiminnan. Monta ongelmaa ratkeaisi tällä yhdellä päätöksellä, eikä se haittaisi lääkejakelua millään tavalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3. &nbsp; &nbsp; &nbsp;HINTASÄÄNTELY</strong><br />Luovutaan nykyisestä hintasääntelystä niin tukkuhinnan kuin vähittäishinnankin osalta. Riittää, että viranomaisten toimesta määritellään lääkkeiden maksimi vähittäishinta. Hintaputket, viitehintajärjestelmät ja tukkuhintojen kohtuullisuusarvioinnit voidaan jättää historiaan. Lopputuloksena markkinamekanismit yksinkertaistuvat ja tulevat läpinäkyvimmiksi. Kela-korvaukseen oikeutetut lääkkeet listataan. Maksimihinnan ylittävää hintaa ei hyväksytä korvauksen piiriin. Markkinoille syntyy kilpailua eli mahdollisuus myydä lääkkeitä myös maksimihintaa halvemmalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>4. &nbsp; &nbsp; ITSEHOITOLÄÄKKEET</strong><br />Vapautetaan reseptittä saatavien itsehoitolääkkeiden jakelua. Luokitellaan itsehoitolääkkeet turvallisuuskategorioihin ja vapautetaan niitä tapauskohtaisesti ja hallitusti. Tai vaihtoehtoisesti annetaan laatu- ja ammattitaitovaatimukset täyttäville toimijoille jakelulupa kaikkiin itsehoitolääkkeisiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>5. &nbsp; &nbsp; HARMAAT ALUEET</strong><br />Tehdään alan sisäiset käytännöt ja kytkökset läpinäkyviksi ja puututaan epäkohtiin. Varmistetaan esimerkiksi, että ei-lääkkeelliset vapaakauppatuotteet (vitamiinit, ravintolisät, CE-tuotteet jne.) saadaan välittömästi apteekkeja laajempaan vähittäiskauppajakeluun. Samalla apteekeilta poistuu operatiivinen &ldquo;kiristysmekanismi&rdquo;: keinot vaikuttaa valikoimapäätöksillä hinnoitteluun ja jakelukanavan rajaamiseen vähenevät ja kilpailutilanne tulee aidommaksi. Tämä ongelma tosin todennäköisesti poistuu automaattisesti, jos apteekkilupakäytäntö muutetaan kohdan 1 mukaisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>6.</strong> &nbsp; &nbsp;&nbsp;<strong>PÄÄTÖKSENTEKO</strong><br />Lisätään ministeriöiden välistä yhteistyötä ja poikkitieteellistä ammattimaisuutta. Edellytetään, että lääkehuoltoa arvioidaan kokonaisuutena, ei yksinomaan lääketurvallisuuden tai lääkkeiden saatavuuden näkökulmasta. Tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerin, peruspalveluministerin ja valtiovarainministerin tiivistä koordinaatiota ja kollektiivista vastuunkantoa. Priorisoidaan yhteiskunnalliset tavoitteet ohi apteekkareiden henkilökohtaisten tavoitteiden. Valvontaviranomaisten toiminnasta on tehtävä nykyistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa. Hyvää hallintoa on noudatettava ja eturistiriitojen ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota.</p><p>Näkemys lääkehuollon tilasta ja tulevaisuudesta on oltava yhteinen ja keskustelua on käytävä muutenkin kuin vain lakiehdotusten kommentointivaiheessa. On ymmärrettävä ja myös kansalaisille osoitettava, että ammattitaitoiseen valtakunnan tasoiseen lääkehuollon ohjaamiseen kuuluu farmasia-alan tuntemuksen lisäksi myös osaaminen logistiikasta, liiketoimintamalleista, yritystoiminnasta ja kansantaloudesta. On myös osoitettava, että päättäjiä kiinnostaa ostovoimavaikutukset ja muut päätösten vipuvaikutukset.&nbsp;<br /><br />***<br />#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuluneiden kuukausien aikana olen kirjoittanut useita blogitekstejä, joissa olen ottanut esille apteekkijärjestelmämme ongelmia ja tehnyt kehitysehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu ehdotusta lääkelain muuttamiseksi. Lopullinen esitys eduskunnalle on nyt tehty ja se on pöyristyttävä. Lausuntokierrokselle lähetetyssä hallituksen alustavassa esityksessä oli lähes 20 lääkelain muutosehdotusta, mutta lopullisessa esityksessä näistä ideoista ei ole jälkeäkään.

Mielestäni apteekkitoimialan rakenteelliset ongelmat ovat räikeitä ja lopputuloksena on kansalaisten edun vastaista toimintaa. Osa näistä rakenteellisista pulmista oli tunnistettu lakiesityksen luonnosvaiheessa, mutta lopullisessa esityksessä niistä ei puhuta mitään. Hämmentävää, sillä esitystä laatimassa olevat henkilöt edustavat meitä kaikkia suomalaisia. Heidät on valittu ministeriöön siksi, että ovat alansa ammattilaisia ja  heidän velvollisuutenaan on edistää suomalaisten hyvinvointia. Mielestäni nämä tavoitteet eivät nyt toteudu. En tiedä, johtuuko ehdotusten vesittyminen ministeriön toimista vai onko ongelmat lakaistu maton alle vasta hallituksessa. Jotain kummallista on kuitenkin tapahtunut.

Apteekkitoimiala suorastaan huutaa kehittämistä. Lääkkeet ovat Suomessa liian kalliita ja alan tehottomuus hätkähdyttää. Käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla. Apteekkiliiketoiminnan altistaminen kilpailulle on välttämätöntä. On myös tehtävä laadukkaampia päätöksiä ja priorisoitava tavoitteita.

 

Julkisessa keskustelussa on vaadittu apteekkitoiminnan vapauttamista. Olen itse samaa mieltä, mutta kun olen tutustunut toimialaan syvällisemmin, tiedän että se on vain yksi puoli asiasta: vapauttaminen ei riitä, apteekkijärjestelmä on tervehdytettävä perusteellisesti.

Kansalaisille on kerrottava, miksi apteekkialaa ei voida kehittää ympäröivän yhteiskunnan mukana. Meille on myös perusteltava, miksi lääkejakelua ei kilpailuteta. Onko kilpailuttamatta jättäminen jopa lainvastaista?  Mielenkiintoista olisi myös ymmärtää, miksi valtaa käyttävät poliittiset päättäjät tuntuvat olevan mielipiteineen valovuoden päässä arkitodellisuudesta. Apteekkimonopoliin ei vieläkään haluta puuttua, vaikka sen haitat on selvästi tuotu esille.

 

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että apteekkimonopolin ylläpito jarruttaa alan toiminnallista kehitystä ja mahdollistaa tuotteiden ylihinnoittelun. Hämmästyttävää on, että melko pienellä asiaan paneutumisella löysin useita helppoja ja kansalaisten kannalta kivuttomia säästökohteita, mutta niiden toteutuksesta ei innostuttu lainkaan poliittisten päättäjien keskuudessa.

 

Olen saanut tutkimuksissani selville esimerkiksi sen, että mittavia säästöjä olisi löydettävissä helposti vaikkapa yksinkertaisella reseptien toimitusmaksun hinnan palauttamisella parin vuoden takaiselle tasolleen. Tällä päätöksellä valtio säästäisi vuositasolla 39 miljoonaa euroa ja lisäksi kansalaisten ostovoimaan tulisi  välittömästi lisää 69 miljoonaa euroa. Kokonaisvaikutus kansantalouteen olisi siis 108 miljoonaa euroa eikä yhdeltäkään vähäosaiselta tarvitsisi leikata senttiäkään. Ainoat, jotka olisivat menettävänä osapuolena, olisivat kaupunkien äyrikuninkaiden listojen kärjessä vuosikymmeniä olleet apteekkarit. Tämä on vain yksi esimerkki kivuttomista säästökohteista. Niitä on runsaasti lisää. Harmi, että hallituksen uudessa esityksessä maksumieheksi laitetaan mm. diabeetikot, eikä alan rakenteellisiin epäkohtiin puututa lainkaan.

 

Kuluneena vuotena Suomessa on käyty tuskaista keskustelua siitä, miten kansalaisten ostovoimaa parannetaan ja samalla lisätään kilpailukykyä ja säästetään kustannuksissa. Laajat delegaatiot ovat väitelleet 6 minuutin lisätyöajan hinnasta, vähäosaisia kurittavista leikkauslistoista ja monista muista säästökohteista. Hämmästykseni lisääntyi, kun kesällä tekemäni ehdotus täysin kivuttomasta 108 miljoonan euron päätöksestä ei kiinnostanut ketään. Se ei kiinnostanut hallituspuolueita eikä se kiinnostanut oppositiota. Ja nyt nähtiin, että ei se kiinnosta ministeriötäkään. On helpompi maksattaa lasku apteekkien asiakkailla ja veronmaksajilla sekä entisestään monimutkaistaa toimimattomaksi tiedettyjä viitehinta- ym. järjestelmiä, jotta näyttää siltä että olemattomalle kilpailulle tehtäisiin muka jotain.

 

Jatkoin kesällä selvittelytyötäni ja sain lisävahvistusta sille, että:

  • Poliittiset päättäjät eivät halua keskustella apteekkitoimialan asioista.
  • Virkamiehet suuttuvat, kun heiltä kysyy asiaan liittyviä kysymyksiä.
  • Apteekkariliitto pyrkii sammuttamaan julkisen keskustelun apteekkitoimialan asioista keskustelun herättäjää vähättelemällä ja jopa nimettömällä ja alatyylisellä kommentoinnilla netissä ja muilla foorumeilla.

 

Olemme ison asian äärellä. On selvitettävä, mistä johtuu, ettei arkijärkisen hyviä ehdotuksia viedä eteenpäin. Kuinka iso tehostamispotentiaali muhiikaan pinnan alla? Mitä muuta on piilossa? Näihin kysymyksiin hain vastauksia ja lopputuloksena julkaisin 29.9.2016 kirjan nimeltä ”Apteekkireformi. Reilua kilpailua ja halpoja lääkkeitä.” Kirjassa puhutaan vapauttamista laajemmin apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä  ja esitellään Apteekkireformin osa-alueet.

 

Kirjassa kerrotaan toimialan eettisistä, juridisista ja taloudellisista epäkohdista. Näihin pureudutaan selvittämällä mm. mitä tarkoittaa hintapumppu, ylihinnoittelu, lääkeralli ja vapaakauppatuotemonopoli. Kirjassa esitelty apteekkireformi sisältää kilpailun lisäämisen ohella ehdotuksia päätöksenteon, valvonnan ja läpinäkyvyyden parantamiseksi. Esitettyjen uudistusten lopputuloksena on rehtiä kilpailua ja halpoja lääkkeitä.

 

Naiivisti kuvittelin, että julkaistuani alan ulkopuolisen näkemyksen, ministeriössä ja muuallakin päättäjien keskuudessa riippumattomasta tiedosta olisi hyötyä ja asiat kehittyisivät. Mitä vielä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ei kiinnostuttu kirjasta ja sen tuottamasta tiedosta lainkaan. Tarjosin kirjaa heille, mutta eivät halunneet tilata edes yhtä kappaletta tutustuakseen siihen. Koska apteekkireformi on mielestäni niin tärkeä asia, että sitä ei saa taas kerran vesittää, niin lahjoitin kaikille kansanedustajille oman Apteekkireformi-kirjan, jotta heillä on objektiivista tietoa käytössään asiasta päätettäessä. Kun hallituksen esityksestä syksyllä keskustellaan eduskunnassa, toivon että kansanedustajat ovat lukeneet heille lähettämäni teoksen. Jos hallituksen esitys menee läpi ilman, että sitoudutaan todelliseen apteekkireformiin, tarvitsemme ainakin kunnon selityksen sille, miksi jopa korruptiivisia rakenteita ei korjata.

 

Lakiesityksessä sanotaan mm., että

”Kilpailun lisäämiseksi on jo aiemmin tehty toimenpiteitä. Vuoden 2016 alusta säädettiin viitehintajärjestelmään kuuluvien alkuperäisvalmisteiden hintojen tarkistamisesta ja uudistettiin rinnakkaisvalmisteiden hinnoittelusääntö sekä vahvennettiin apteekkien lääkkeiden hintaneuvontavelvoitetta.”

Jos ministeriössä ja hallituksessa oltaisiin selvillä siitä, että hintaneuvontavelvoitteen teho on lähes nolla, koska käytännössä halvimpia lääkkeitä ei tilata apteekkien varastoihin asiakkaiden saataville, niin he ehkä pyrkisivät löytämään muitakin ratkaisuja suomalaisten eduksi. Kirjassa on esitetty seikkaperäisesti todistelua siitä, että hintaneuvontavelvoite on käytännössä tyhjä lain kirjain.

Esityksessä todetaan myös seuraavaa:

”Lääkehuoltoa ja apteekkijärjestelmää kehitetään jatkuvasti. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä lääkelain muuttamisesta, jonka tarkoituksena on monin tavoin parantaa apteekkijärjestelmän toimivuutta. … Apteekkitoimintaa koskevia uudistustarpeita tullaan mahdollisesti arvioimaan erikseen näissä yhteyksissä.”

 

Toivon, että eduskunnassa keskustellaan siitä, miksi apteekkitoimintaa koskevia uudistustarpeita ei tavoitteesta huolimatta käsiteltykään nyt tällä kierroksella, vaan siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Kuulostaa siltä, että lobbarit ja edunvalvontajärjestöt ovat jälleen kerran onnistuneet vesittämään Apteekkireformin. Lupaus siitä, että ”…uudistustarpeita tullaan mahdollisesti arvioimaan myöhemmin”, on aika outo, kun tiedetään että esimerkiksi apteekkareiden perustamien osakeyhtiöiden toimintaan liittyy merkittäviä epäkohtia. Miksi asiaa ei korjattu nyt?

Pahoin pelkään, että poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ei kykene uudistamaan lääkehuoltoa ja samaan aikaan avaamaan markkinoita siten, kuin muissa Euroopan maissa on jo tehty. Liekö syynä välinpitämättömyys, osaamattomuus vai hyvä veli –järjestelmä? Vai onko vaalirahalla jotain tekemistä asian etenemisen tahmeuden kanssa?

Päättäjien päättämättömyys on ollut kivenä kengässä vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi 1946 julkaistussa, apteekkialan uudistamiseen tähtäävässä, ministeri Arvo Linturin mietinnössä on otettu esille aivan samoja epäkohtia, mistä nyt puhutaan, mutta uudistuksia ei silloinkaan saatu aikaan. Joko nyt 70 vuotta myöhemmin poliitikot voisivat tarttua tähän kokonaisuuteen ja korjata sen asianmukaisesti?

 

***

ISOAHON APTEEKKIREFORMI TIIVISTETTYNÄ:

Apteekkiliiketoiminnan tervehdyttämisen tapoja ja ulottuvuuksia on useita. Tervehdyttämiseen sisältyy liiketoiminnallisen vapautuksen elementit kuin myös viranomaiskäytännöt. Ainakin seuraavat kokonaisuudet kuuluvat apteekkitoiminnan tervehdyttämisprosessiin:

 

1.     APTEEKKILUVAT JA PRIVILEGIOJÄRJESTELMÄ
Luovutaan nykyisestä apteekkien lukumäärää ja sijoittumista määrittelevästä lupakäytännöstä. Apteekkilupa tarvittaisiin jatkossakin, mutta sen saamiseen riittää pätevyysvaatimusten ja toiminnan muiden vaatimusten täyttäminen. Annetaan markkinavoimien määritellä tarvittavien apteekkien määrä valtakunnassamme. Tuetaan apteekkeja vain poikkeustapauksissa sekä lopetetaan perusteeton ja kallis privilegiojärjestelmä.

 

2.     LÄPINÄKYVYYS
Luovutaan henkilöyhtiökäytännöstä apteekkiliiketoiminnassa. On täysin kestämätöntä, että apteekkilupa annetaan vain yksittäiselle henkilölle ja että hänen on hoidettava liiketoimintaa henkilökohtaisesti toiminimellä. Tämä johtaa täyteen läpinäkymättömyyteen toiminnan kannattavuutta arvioitaessa. Meneehän omat ja firman rahat sekä asiat koko ajan sekaisin. Tämä johtaa myös siihen, että ulkopuoliset tahot eivät saa käyttöönsä tulostietoja ja muuta toiminnan arvioinnissa tarvittavaa liiketoimintatietoa. Viranomaiset joutuvat tasapainoilemaan yksityisyydensuojan ja muiden perustuslaillisten pähkinöiden kanssa, vaikka asia olisi ratkaistavissa määräämällä apteekkitoiminnan toteutustavaksi vaikkapa osakeyhtiömuotoisen toiminnan. Monta ongelmaa ratkeaisi tällä yhdellä päätöksellä, eikä se haittaisi lääkejakelua millään tavalla.

 

3.      HINTASÄÄNTELY
Luovutaan nykyisestä hintasääntelystä niin tukkuhinnan kuin vähittäishinnankin osalta. Riittää, että viranomaisten toimesta määritellään lääkkeiden maksimi vähittäishinta. Hintaputket, viitehintajärjestelmät ja tukkuhintojen kohtuullisuusarvioinnit voidaan jättää historiaan. Lopputuloksena markkinamekanismit yksinkertaistuvat ja tulevat läpinäkyvimmiksi. Kela-korvaukseen oikeutetut lääkkeet listataan. Maksimihinnan ylittävää hintaa ei hyväksytä korvauksen piiriin. Markkinoille syntyy kilpailua eli mahdollisuus myydä lääkkeitä myös maksimihintaa halvemmalla.

 

4.     ITSEHOITOLÄÄKKEET
Vapautetaan reseptittä saatavien itsehoitolääkkeiden jakelua. Luokitellaan itsehoitolääkkeet turvallisuuskategorioihin ja vapautetaan niitä tapauskohtaisesti ja hallitusti. Tai vaihtoehtoisesti annetaan laatu- ja ammattitaitovaatimukset täyttäville toimijoille jakelulupa kaikkiin itsehoitolääkkeisiin.

 

5.     HARMAAT ALUEET
Tehdään alan sisäiset käytännöt ja kytkökset läpinäkyviksi ja puututaan epäkohtiin. Varmistetaan esimerkiksi, että ei-lääkkeelliset vapaakauppatuotteet (vitamiinit, ravintolisät, CE-tuotteet jne.) saadaan välittömästi apteekkeja laajempaan vähittäiskauppajakeluun. Samalla apteekeilta poistuu operatiivinen “kiristysmekanismi”: keinot vaikuttaa valikoimapäätöksillä hinnoitteluun ja jakelukanavan rajaamiseen vähenevät ja kilpailutilanne tulee aidommaksi. Tämä ongelma tosin todennäköisesti poistuu automaattisesti, jos apteekkilupakäytäntö muutetaan kohdan 1 mukaisesti.

 

6.     PÄÄTÖKSENTEKO
Lisätään ministeriöiden välistä yhteistyötä ja poikkitieteellistä ammattimaisuutta. Edellytetään, että lääkehuoltoa arvioidaan kokonaisuutena, ei yksinomaan lääketurvallisuuden tai lääkkeiden saatavuuden näkökulmasta. Tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerin, peruspalveluministerin ja valtiovarainministerin tiivistä koordinaatiota ja kollektiivista vastuunkantoa. Priorisoidaan yhteiskunnalliset tavoitteet ohi apteekkareiden henkilökohtaisten tavoitteiden. Valvontaviranomaisten toiminnasta on tehtävä nykyistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa. Hyvää hallintoa on noudatettava ja eturistiriitojen ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Näkemys lääkehuollon tilasta ja tulevaisuudesta on oltava yhteinen ja keskustelua on käytävä muutenkin kuin vain lakiehdotusten kommentointivaiheessa. On ymmärrettävä ja myös kansalaisille osoitettava, että ammattitaitoiseen valtakunnan tasoiseen lääkehuollon ohjaamiseen kuuluu farmasia-alan tuntemuksen lisäksi myös osaaminen logistiikasta, liiketoimintamalleista, yritystoiminnasta ja kansantaloudesta. On myös osoitettava, että päättäjiä kiinnostaa ostovoimavaikutukset ja muut päätösten vipuvaikutukset. 

***
#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

]]>
0 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224168-onko-ministerio-edunvalvontajarjeston-talutusnuorassa#comments Apteekkimonopoli hallitus Ostovoima Politiikka Sosiaali-ja terveysministeri Mon, 10 Oct 2016 08:45:01 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224168-onko-ministerio-edunvalvontajarjeston-talutusnuorassa
Kolme paljastusta – näistä syistä lääkkeiden hinnat ovat moninkertaistuneet http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219700-kolme-paljastusta-%E2%80%93-naista-syista-laakkeiden-hinnat-ovat-moninkertaistuneet <p>Apteekkien toiminta on luvanvaraista ja koko apteekkitoimiala on tunnetusti vahvan sääntelyn ja ohjauksen kohteena. On periaatteessa hyvä, että lääkebisnestä seurataan tarkasti ja että viranomaiset pyrkivät toiminnallaan varmistamaan lääkkeiden saatavuuden, turvallisuuden ja hintakehityksen maltillisuuden. Käytännössä huolenpito on kuitenkin muuttunut ongelmalliseksi, koska käytössä olevat ohjausmekanismit eivät enää toimi kuluttajien eduksi.</p><p>Aikaisemmissa blogiteksteissäni olen osoittanut, että apteekkitoimialan perusteellinen uudistus on välttämätöntä. Alan vapautus on kuitenkin vaikeaa, koska viranomaistoiminnan läpinäkymättömyys ja siiloutuneet käytännöt ylläpitävät kansalaisten kannalta haitallisia toimintamalleja. Näkemykseni mukaan viranomaisilla ei ole riittävää käsitystä toimintansa tosiasiallisista vaikutuksista: Emme enää voi hyväksyä sitä, että virkamiehet tekevät vain oman osuutensa kantamatta vastuuta järjestelmän kokonaisvaikutuksista.</p><p>Käsitykseni mukaan suurin yksittäinen lääkkeiden hintoja korottava tekijä on viitehintajärjestelmään sisäänrakennettu hinnoitteluautomaatti. Olen myös sitä mieltä, että apteekkarit tekevät valikoimapäätöksillään lääkepolitiikkaa, joka tulee kalliiksi niin asiakkaille kuin veronmaksajillekin. Osoitan tässä blogitekstissä myös, että viranomaisten omaksuma lääkkeiden hinnanohjauskäytäntö ei toimi kansalaisten eduksi ja että se vaatii pikaista korjausta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kolme paljastusta, jotka avataan tekstissä tarkemmin, ovat seuraavat:</strong></p><ol><li><strong>Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.</strong></li><li><strong>Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.</strong></li><li><strong>Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.</strong></li></ol><p>&nbsp;</p><p>16.6.2016 Iltalehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin Kelan tutkijoiden tekemän lääkkeiden hintakehitysselvityksen tulokset. Tulosten mukaan <em>&rdquo;suomalaisten paljon käyttämien lääkeaineiden viitehinnat ovat nousseet enimmillään lähes 400 prosenttia viidessä vuodessa&rdquo;.</em> Artikkelissa esiteltyjen esimerkkien mukaan mm. erään kolesterolilääkkeen viitehinta oli viisi vuotta sitten 6,20 &euro; &nbsp;kun se tänä vuonna oli jo 30,53 &euro;. &nbsp;Hinta oli siis lähes viisinkertaistunut! Kelan tutkimuksessa ihmeteltiin hintojen moninkertaistumisen lisäksi sitä, että markkinoilla on kohtuullisen paljon lääkeyrityksiä, mutta jostain syystä alalle ei ole syntynyt hintakilpailua.</p><p>Lehdessä julkaistiin Apteekkariliiton näkemys rajun hintakehityksen syistä. Apteekkariliiton antaman vastineen mukaan apteekeilla ei ole mitään tekemistä lääkkeiden viitehintojen nousun kanssa. He totesivat sen enempää perustelematta, että <em>&rdquo;lääkkeiden viitehintojen nousu on luonnollista. Eivät hinnat voi jatkuvasti laskea ja laskea&rdquo;</em>.</p><p>Luonnollista tai ei, niin ministeriön tulee olla huolissaan lääkkeiden hintojen kallistumisesta. Heidän on saatava &nbsp;aikaiseksi mittavat säästöt lääkekorvausmenoissa. Säästöt eivät toteudu, kun hintataso moninkertaistuu muutamassa vuodessa. Hintakehitys on huono uutinen myös kuluttajille, sillä kallistuvien lääkemenojen johdosta kotitalouksien ostovoima heikkenee.</p><p><strong>Esitän seuraavissa kappaleissa oman näkemykseni lääkkeiden hintakehityksen syistä. Kerron samalla oman ehdotukseni tilanteen korjaamiseksi. Osoitan myös sen, että apteekkareiden toiminnalla on vaikutusta reseptilääkkeiden kallistumiseen toisin kuin he kannanotossaan kuvasivat. &nbsp;</strong></p><p>Korostan sitä, että apteekkeja tai muita alan toimijoita ei syytetä tässä blogissa mistään laittomasta toiminnasta. Tarkoitus on osoittaa nykyjärjestelmän toimimattomuus ja viranomaisten hampaattomuus lääkepolitiikan ohjaamisessa. Kaikki osapuolet toimivat systeemin sallimissa rajoissa, mutta lopputulos on kansalaisten kannalta huono. Siksi apteekkitoimiala on uudistettava pikaisesti ja perusteellisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>LÄÄKEVAIHTO</strong></p><p>Lääkkeiden hintojen nousua on vuosien varrella yritetty hillitä useilla toimenpiteillä. Yksi näistä oli vuonna 2003 käynnistynyt lääkevaihto. Se tarkoittaa sitä, että &nbsp;lääkärin määräämän alkuperäislääkkeen tilalle vaihdetaan potilaan suostumuksella apteekissa edullisempi rinnakkaisvalmiste.</p><p>Lääkevaihto toimii teoriassa täydellisesti asiakkaan hyväksi &ndash; potilas saa vaikutukseltaan saman lääkkeen, mutta alkuperäislääkettä halvemmalla. Mikä lääkevaihdossa sitten on lääkkeiden hintakehityksen näkökulmasta katsottuna pielessä?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PALJASTUS: <em>Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.</em></strong></p><p>Jos edelleen olisi voimassa vuoden 2003 lääkevaihtomalli, reseptilääkkeiden hinnat eivät todennäköisesti olisi moninkertaistuneet, vaan kilpailua olisi syntynyt lääkefirmojen välille niiden kamppaillessa markkinaosuuksista.</p><p>Lääkevaihtokäytäntöä täydennettiin vuonna 2009 voimaan tulleella viitehintajärjestelmällä. Viitehintajärjestelmästä tuonnempana yksityiskohtaisemmin, mutta tässä yhteydesä kerrottakoon, että se mahdollistaa lääkevaihdon hyvien vaikutusten minimoimisen ja lääkebisneksen tuoton maksimoimisen.</p><p><strong>Asiakkailla on yleisesti käsitys, että he saavat automaattisesti lääkevaihdon ansiosta halvimman rinnakkaislääkkeen ja näin he hyötyvät maksimaalisesti lääkefirmojen hintakilpailusta. Näin ei ole käynyt, sillä kuten Kelan tutkijatkin totesivat, merkittävää hintakilpailua ei ole syntynyt lääkeyritysten välille. Kun pohditaan, miksi lääkkeiden hintataso on noussut, niin on hyvä tietää, että apteekeilla ei ole mitään velvollisuutta pitää halvimpia tuotteita valikoimissaan, vaikka niitä olisi markkinoilla olemassa.</strong></p><p>Kaikkia lääkevaihtoon ja hintaputkeen vahvistettuja tuotteita ei siis&nbsp; ole pakko pitää valikoimassa, vaan apteekkari tekee valinnan, mitä tuotteita ostaa varastoonsa. Apteekin on kuitenkin kerrottava asiakkaalle mikä lääke on halvin. Jos halvinta lääkettä ei ole valikoimassa, päättää asiakas, haluaako hän että tuote tilataan hänelle vai ottaako hän apteekin varastosta heti saatavilla olevan toisen (mutta ei niin edullisen) tuotteen. On aika luonnollista, että asiakas helposti valitsee heti saatavilla olevan lääkkeen ja näin ollen apteekkarin valikoimapäätöksillä on vaikutusta ostokäyttäytymiseen.</p><p><strong>Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan on erittäin tavallista, että apteekin valikoimassa on vain viitehintajärjestelmän yläpäässä olevia tuotteita. Niistä kun saa paremman katteen ja samalla toiminta täyttää lääkevaihtoon liittyvän lain kirjaimen.</strong> On myös tavallista, että edullisia tuotteita on varastossa vain hyvin vähän. Keskivertoapteekki toimittaa vuodessa 115.000 reseptilääkepakettia. Jos vaikkapa 60 % tuotteista tuottaa esimerkiksi 0,75 &euro; enemmän katetta kuin vastaava halvempi valmiste, on tulosvaikutus lähes 52.000 &euro;. On selvää, että valikoimapäätöksillä ja ostomäärillä on suora vaikutus apteekin tulokseen kuin myös asiakkaiden lääkemenoihin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korjausehdotus 1:</strong></p><p><strong><em>Ehdotan, että apteekkarit velvoitetaan pitämään myynnissä myös rinnakkaisvalmisteiden halvimpia vaihtoehtoja.</em></strong></p><p>Näin varmistetaan, että asiakkaat voivat halutessaan ostaa markkinoiden edullisimman lääkkeen ja että tuote on aidosti saatavilla (ei pelkästään tilauksesta). Jos velvoite olisi esimerkiksi <em>&rdquo;5 halvinta tuotetta on oltava valikoimassa&rdquo;</em>, ollaan lähempänä lääkevaihdon yhden päätavoitteen toteutumista eli sitä, että synnytetään Suomeen mahdollisimman edullisten lääkkeiden markkinat.</p><p>Lääkelain mukaan lääkemääräyksellä toimitettavan lääkkeen hintaneuvontaan tulee sisältyä tieto toimitushetkellä tosiasiallisesti markkinoiden halvimmasta lääkevalmisteesta. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että halvimpia tuotteita on aidosti ja viiveettä saatavilla. Apteekeilla olisi mahdollisuus painottaa valikoima nykyistä edullisemmaksi, koska tietojärjestelmässä näkyy kaikkien hyväksyttyjen valmisteiden hinnat. Systeemi kuitenkin mahdollistaa kateoptimoinnin ja sen seurauksena alan&nbsp; dynaaminen kilpailu estyy. On sekä apteekkarin että lääkeyritysten etu, että hintataso pysyy mahdollisimman korkeana.</p><p>Apteekkariliitto myöntää, ettei halpoja tuotteita oteta valikoimiin yhtä aktiivisesti kuin hintahaitarin yläpäässä olevia tuotteita. Perusteluna on, &rdquo;ettei potilas joudu vaihtamaan lääkitystä&rdquo; halvempien tuotteiden mahdollisesti loppuessa. Edellä kuvattu perustelu ontuu, sillä koko lääkevaihdon idea on siinä, että vaihtojärjestelmään on virallisesti hyväksytty vaikutukseltaan vastaavat tuotteet, jolloin lääkkeen vaihdolla ei ole vaikutusta potilaan parantumiseen. Toki erityisryhmillä, kuten esimerkiksi vanhuksilla, lääkepaketin ulkonäön ja nimen vaihtuminen voi tuottaa ongelmia. Tämä vältettäisiin, jos sote-uudistuksen yhteydessä perustettaisiin annosjakelukeskuksia,&nbsp; joista voitaisiin toimittaa lääkkeet annospusseihin jaettuina henkilöille lääkehoidon onnistumisen turvaamiseksi.</p><p>Apteekkariliiton perustelu ontuu myös siltä osin, että lääkkeen hinnalla ja toimitusvarmuudella ei ole automaattista syy-seuraus &ndash;yhteyttä. Olisiko valikoimapäätösten taustalla huoli omasta katteesta kuitenkin suurempi kuin asiakkaan mahdollisesti kokema pettymys?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korjausehdotus 2:</strong></p><p><strong><em>Jotta halvimmat lääkkeet saadaan aidosti kuluttajien ulottuville, pitäisi lääkevaihtoon hyväksyttyjä lääkkeitä voida tuoda markkinoille vaikka yksi erä. Pienetkin erät on siis voitava tuoda markkinoille.</em></strong></p><p>Kun lääkevaihtoon kuuluva tuote ilmoitetaan viitehintajärjestelmään, edellytetään että tuotetta on oltava varastossa koko viitehintaputken jakson ajan eli kvartaalin ajan. Käytännössä lääkemenekistä tuotetaan ennuste, johon tavarantoimittajien on sitouduttava. Tämä käytäntö on ylimitoitettu ja suosii suuryrityksiä.</p><p>Nykyinen systeemi on staattinen ja se on itse asiassa este markkinaehtoiselle hinnanmuodostukselle. Käytäntö pitää pienet ja ketterät toimijat pois markkinoilta eikä Suomi pysty hyödyntämään globaalin lääkemarkkinan tarjoamia etuja.</p><p>Vaatimus 100 %:n toimitusvarmuudesta kaikkien lääkkeiden osalta on aikansa elänyt ja pitää hintatasoa aiheettomasti liian korkeana. Viranomaiset voisivat tarvittaessa määritellä kriittisten lääkkeiden listan, johon sovellettaisiin 100 % toimitusvarmuusvelvoitetta, mutta kaikkien mahdollisten lääkkeiden osalta tämä vaatimus on turha ja nykyjärjestelmän uudistumista estävä sääntö.</p><p>Yksi vahva argumentti apteekkialan sääntelyn puolesta on ollut huoli lääkkeiden saatavuudesta. Kun tiedetään, että lääkkeiden hinnat ovat moninkertaistuneet, kannattaisi saatavuuskriteereihin lisätä velvoite halvimpien lääkkeiden saatavuuden toteutumisesta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>VIITEHINTAJÄRJESTELMÄ</strong></p><p>Viitehintajärjestelmä luotiin tehostamaan lääkevaihtoa. Sille luotiin myös yhteys lääkkeestä maksettavan Kela-korvauksen laskentaan. Aiemmin potilas sai korvauksen kalliimman lääkkeen perusteella, vaikka hän olisi kieltänyt vaihdon. Viitehintajärjestelmän tultua voimaan korvaus lasketaan edullisemman vaihtokelpoisen rinnakkaislääkkeen perusteella.</p><p>Viitehintaryhmään kuuluville lääkkeille on määritelty viitehinnan lisäksi ns. hintaputki. Se tarkoittaa, että Kela-korvaus maksetaan myös edullisimmasta lääkevalmisteesta hinnaltaan poikkeavista viitehintaryhmään kuuluvista valmisteista. Tämä mahdollistaa edellä kuvatun tilanteen, jossa apteekkarin ei tarvitse pitää hintaputken halvimpia tuotteita varastossaan, koska hintaputki takaa potilaalle Kela-korvauksen, vaikka apteekissa ei olisi saatavilla halvinta rinnakkaisvalmistetta. Se takaa myös lääkefirmoille mahdollisuuden hinnoitella tuotteet halvinta hintaa kalliimmalla ja silti saada tuote Kela-korvattavien lääkkeiden listalle.</p><p>Viitehintajärjestelmä on moniulotteinen systeemi ja siinä ovat osallisina lääkefirmojen lisäksi Fimea, Kela ja hintalautakunta. Tässä muutamia poimintoja prosessin vaiheista:</p><ul><li>Fimea julkaisee luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista.</li><li>Lääkefirma tekee lääkevalmistekohtaisen hintailmoituksen Kelalle kahden viikon välein.</li><li>Kela toimittaa hintailmoitukset Sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkkeiden hintalautakunnalle.</li><li>Lääkkeiden hintalautakunta (HILA) muodostaa yritysten tekemien hintailmoitusten perusteella jokaiselle viitehintaryhmälle viitehinnan.</li><li>Hintailmoituksissa on käytännössä kyse lääkefirman ehdotuksesta kohtuulliseksi tukkumyyntihinnaksi. HILA päättää, viitehintaa määritellessään onko ehdotettu hinta kohtuullinen ja pääseekö lääke Kela-korvauksen piiriin. Viitehinta vahvistetaan neljä kertaa vuodessa.</li><li>Viitehintajärjestelmään on määritelty hintaputki, jonka rajoissa lääkkeen hinta saa liikkua täyden korvauksen saamiseksi. Näin korvauksen saa myös lääkkeistä, joiden hinta poikkeaa edullisimmasta vastaavasta lääkkeestä.</li><li>Hintaputki on käytännössä kahden viikon välein päivittyvä ilmainen hintainformaatiopalvelu alan toimijoille. Sitä voisi myös kutsua jonkinlaiseksi lääkkeiden &ldquo;hintapörssiksi&rdquo;, jossa suojellun alan toimijat ilmoittavat haluamiaan hintoja ja viranomainen ottaa ne sellaisenaan päätöksenteon perusteeksi.</li></ul><p>&nbsp;</p><p><strong>PALJASTUS: <em>Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Viitehintajärjestelmän tavoitteena oli alentaa sekä kuluttajien että yhteiskunnan lääkemenoja. Ajatuksena oli, että hyötyä syntyy laajentuvasta lääkevaihdosta ja lääkeyritysten välisen hintakilpailun lisääntymisestä.</p><p>Viitehintajäjestelmä ei kuitenkaan toimi suunnitellusti: Se ei ole kannustanut edullisimpien rinnakkaislääkkeiden käyttöön (koska niitä ei ole riittävästi asiakkaiden saatavilla) eikä se ole lisännyt lääkealan kilpailua. Se ei ole myöskään laskenut lääkkeiden hintoja. Yhteiskunta ei ole saanut järjestelmästä tavoiteltua taloudellista hyötyä.</p><p>Käytännössä siis toimialalla &ldquo;kilpaileville&rdquo; kerrotaan markkinoilla olevien tuotteiden hinnat ja annetaan tilaisuus testata hintojaan hintaputken avulla. Koska hinnat päivittyvät kahden viikon välein, on toimijoilla mahdollisuus pelata hinnalla ilman merkittävää taloudellista riskiä. Jos oma hintailmoitus meni hintaputken yli, niin kahden viikon päästä voi tilanteen korjata. Kyseessä on ikään kuin tarjouskilpailu, jossa näytetään kaikkien hintatarjoukset ja annetaan lupa korjata omaa tarjousta taas kahden viikon päästä.</p><p>Haastattelemani apteekkilaiset kertoivat, että hintaa päivitetään hyvin lähelle ylintä mahdollista hintaputken hintaa. Usein päivitys on muutaman sentin halvempi kuin korkein hinta. Näin siis hintaputken yli menneet hinnat saadaan asemoitua putken yläpäähän. Vastaavasti voidaan hintaputken alapäässä olevien tuotteiden hintaa riskittä korottaa, sillä viranomaisten hyväksymä maksimihinta on tässä vaiheessa tiedossa. Tästä mekanismista seuraa automaattisesti hintojen hilautuminen ylöspäin. Jos apteekit velvoitettaisiin pitämään hintaputken alapäässä olevia tuotteita valikoimissaan, hintakehitys olisi maltillisempi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korjausehdotus 3:</strong></p><p><strong><em>Ehdotan, että hintaputkikäytännöstä luovutaan, ja jatkossa viranomaiset määrittelevät kullekin viiteryhmälle vain yhden maksimihinnan, minkä alittamalla lääke pysyy Kela-korvauksen piirissä. Kela-korvaus maksettaisiin %:na kunkin korvauksen piirissä olevan lääkkeen hinnasta.</em></strong></p><p>Käytännössä maksimihinnan määrittely pitäisi hintojen korotukset aisoissa ja asettaisi lääkkeet aitoon kilpailutilanteeseen. Nykyinen monimutkainen viitehintajärjestelmä hintaputkineen ja hintajaksoineen näyttää toimivan vain lääkeyritysten ja apteekkien eduksi. Samalla voitaisiin luopua hintailmoituskäytännöstä ja hintakilpailu tulisi läpinäkyväksi ja asiakkaat voisivat tehdä aitoja valintoja.</p><p>Muilla toimialoilla kilpailijat eivät saa vapaasti jakaa hintatietojaan, joten on aika erikoista, että apteekkitoimialalla viranomaiset tuottavat kilpaileville yrityksille hintaseurantapalvelun ja ottavat käytännössä &ldquo;annettuna&rdquo; Kela-korvaukseen vaikuttavan hintatason.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>HINTAPUMPPU JA MUUT OSTOEDUT</strong></p><p>Apteekkialan sääntelytarvetta perustellaan mm. sillä, että sääntelyn keinoin estetään kaikenlainen lääkemyyntiin liittyvä keinottelu. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu, sillä toisiinsa kytketyt järjestelmät &ndash; viitehinta, hintaputki, taksakaudet, viitehintakaudet, Kela-korvauskäytännöt, lääketaksa-asetus ja valikoimapäätökset &ndash; mahdollistavat hintaspekulaation ilman että valvova viranomainen kykenee ohjaamaan hintakehitystä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PALJASTUS: <em>Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Periaatteessa kiellettyjen alennusten antamiseen ja apteekkarin liiketoimintariskin vähentämiseen on käytössä useita keinoja. Näitä ovat mm. hintapumppu sekä erilaiset hyvityskäytännöt. Hintapumpun avulla toteutetaan käytännössä alennusmyynti. Se tapahtuu kaksiviikkoista hintajaksoa hyödyntämällä. Lääkeyritys tiedottaa apteekeille esimerkiksi seuraavasti: &rdquo;seuraavassa hintailmoitukseessa tulemme pudottamaan tuotteen X hintaa hetkellisesti 30 %, joten silloin kannattaa täydentää varastoja&rdquo;. Hinnanpudotus on voimassa vain kaksi viikkoa, jonka jälkeen hinta nostetaan takaisin ennalleen tai jopa kalliimmaksi.</p><p>Hintapumppu toimii molempiin suuntiin. Erään apteekkarin mukaan paras tuotto pääomalle saadaan hintapumpun avulla hintaputkesta: Lääkeyritys ilmoittaa etukäteen nostavansa tuotteen X hintaa vaikkapa 15 % ja pudottaa hinnan muutaman kuukauden päästä lähtötasoon. Apteekki tilaa tuotetta varastoon ja myy sen pois korotuksen vaikutusaikana. Tässä tapauksessa lääketaksa-asetuksen määrittämä kiinteä hinnoittelukerroin kerryttää lisää katetta hankintahinnan noustessa. Jos tuotetta jää kalliimmalla hinnalla varastoon, niin lääkeyritys usein lupaa hyvittää erotuksen.</p><p>Suomessa on lääkkeiden yksikanavajakelu ja hyvin keskittyneet lääkkeiden tukkumarkkinat. Alalla on kokemuksia tilanteista, joissa uudet tukkukaupat on systemaattisesti pidetty pois markkinoilta valikoima- ja hankintapäätösten avulla. Tämä johtaa siihen, että uusien tuotteiden pääsy markkinoille vaikeutuu. Uudet tuotteet ja uudet tukkukaupat ovat usein pienempiä toimijoita ja niillä on vähäiset resurssit vaikuttaa hankintapäätöksiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Haastateltavat kertoivat konkreettisin esimerkein tilanteista, joissa Suomen markkinoille pyrkivä maahantuoja ei ole onnistunut vuosien aikana myymään yhtään kappaletta lääkettä vaikka se on hintaputken halvin tuote ja hyväksytty rinnakkaistuotteeksi täyttäen kaikki toimitus- ja laatuvelvoitteet. </em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan isot lääkeyritykset lupaavat apteekeille hintahyvityksiä esimerkiksi silloin, kun tuotteita vanhenee varastoon. Myös silloin, jos tuotteen hinta jää hintaputken ulkopuolelle, hyvitetään erotus apteekeille. Apteekkarin liiketoimintariski on pienempi, jos hän ostaa tuotteita isoilta, hyvityksiä lupaavilta tavarantoimittajilta kuin että ostaisi pienemmältä yritykseltä. Apteekkiluvan tarkoituksena ei ole ollut siirtää vähittäismyynnin riskiä teollisuudelle tai tukkukaupalle. Näin on kuitenkin tapahtunut ja kustannukset maksaa kuluttaja.</p><p>Alalla on myös yleisesti tiedossa, että ostoetuja luvataan ei-lääkkeellisistä tuotteista palkintona siitä, että saman valmistajan lääkkeet pääsevät apteekin valikoimaan. Ei ole yllätys, että näissäkin tilanteissa isot toimijat ovat pieniä haastajiaan vahvempia. Usein pienet haastajat hinnoittelevat tuotteensa hintaputken alapäähän, jolloin sen kate on apteekille pienempi kuin yläpäähän hinnoitellun tuotteen kate. Näin se ei ole vahvoilla valikoimapäätöksiä tehtäessä. Kun tähän lisätään vielä se, että pieni toimija ei pysty antamaan ei-lääkkeellisiin tuotteisiin mittavia ostoetuja eikä se voi kantaa apteekkarin varastoriskiä, ei markkinoille saada halvimpia tuotteita myyntiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korjausehdotus 4:</strong></p><p><strong><em>Viranomaisten tulee kehittää toimintaansa läpinäkyvämmäksi ja aktiivisemmaksi siten, että ne aidosti vaikuttavat lääkealan kehitykseen ja ohjaavat sitä kansalaisten kannalta suotuisaan suuntaan.</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kuka kantaa vastuun alalle syntyneiden erilaisten mekanismien kokonaisuudesta? Kuka vastaa siitä, että epäterveisiin käytäntöihin ja intressiristiriitoihin puututaan? Fimean tehtävänä on valvoa alan toimintaa ja tuottaa riippumatonta informaatiota päätöksentekoon. Näyttää kuitenkin siltä, että puuttuminen on vähäistä ja ala itse johtaa toimintaa viranomaisten katsoessa sivusta. Tähän on tultava muutos.</p><p>Yhtenä esimerkkinä vähäisestä ohjausvaikutuksesta on tukkuhintojen (viitehinta) moninkertaistuminen. STM:n alainen hintalautakunta käytännössä takaa teollisuudelle automaattikatteen hyväksyessään tukkuhinnan. Samalla se &nbsp;takaa katteen myös tukkukaupalle. Miten hintalautakunta arvioi teollisuuden esittämiä laskelmia hinnanmuodostuksesta? Kuka määrittelee sopivan katetason, joka taataan tukkuhinnassa? Kuinka sitä valvotaan? Miksi veronmaksajat kantavat lääkeyritysten liiketoimintariskiä?</p><p>Viranomaisilla on tärkeä rooli edellä mainitun tukkuhinnan lisäksi myös vähittäishinnan määrittelyssä. Vähittäishinnan määrittävä lääketaksamalli uudistettiin vuoden 2014 alusta. Uusi malli on toimitusmaksupohjainen ja on viitteitä siitä, että muutos nosti hintatasoa ja paransi apteekkien katetta. Keskustelin asiasta Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa ja he totesivat muutoksen olleen kustannusneutraali. Heidän mukaansa mukaan kate ei olisi kokonaisuutena arvioiden parantunut eivätkä vähittäismyyntihinnat olisi kokonaisuutena nousseet lääketaksamuutoksen seurauksena. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä muutoksen vaikutukset on kysytty suoraan apteekkariliitolta, eikä vaikutusta ole riippumattomasti tutkittu valvovan viranomaisen (Fimea) toimesta.</p><p>Näyttö siitä, että Kela-korvattavien reseptilääkkeiden hintatasoa aidosti ohjattaisiin viranomaisten toimesta, puuttuu tällä hetkellä. Vaikuttaa siltä, että viranomaisia käytetään vain leimasimen roolissa hinnoitteluprosessin eri vaiheissa. Jos hintatasoa ohjattaisiin aktiivisesti, niin yleisesti käytettyjen lääkkeiden hinnat eivät viisinkertaistuisi muutamassa vuodessa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>LOPUKSI</strong></p><p>Näyttää siltä, että nykyiset apteekkialan säännellyt käytännöt eivät kannusta lääkeyrityksiä eikä apteekkeja toimimaan hintatason alentamisen puolesta. Se ei ole mikään yllätys, sillä kysymys on liiketoiminnasta ja on luonnollista, että nämä yritykset hyödyntävät kaikki tarjolla olevat, tulosta parantavat olosuhteet omassa toiminnassaan.&nbsp;</p><p>Viranomaisten on syytä tunnistaa apteekkialan tuloksentekomekanismit erityisesti Kela-korvattavien reseptilääkkeiden osalta ja pohtia, onko perusteltua ylläpitää suojeltua toimialaa vai olisiko hyödyllisempää avata se kilpailulle. On selvää, että apteekkilupiin liittyvä toivomus yhteiskuntavastuun kantamisesta ei toteudu tarkoitetulla tavalla.</p><p>Lääkkeiden hintatasokeskustelussa on oltava tarkkana: Kuluttajan näkökulmasta on välttämätöntä saada tietoa yksittäisten lääkkeiden hintamuutoksista. Apteekkitoimiala ja myös viranomaiset puhuvat asiasta mielellään koko kansantalouden mittakaavassa. Vaarana on tällöin, että esimerkiksi Kela-korvausten määrän nousu selitetään yksinomaan esimerkiksi väestön ikääntymisellä eikä yksilötason vaikutuksia käsitellä lainkaan.<br /><br />***<br />#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta</p> Apteekkien toiminta on luvanvaraista ja koko apteekkitoimiala on tunnetusti vahvan sääntelyn ja ohjauksen kohteena. On periaatteessa hyvä, että lääkebisnestä seurataan tarkasti ja että viranomaiset pyrkivät toiminnallaan varmistamaan lääkkeiden saatavuuden, turvallisuuden ja hintakehityksen maltillisuuden. Käytännössä huolenpito on kuitenkin muuttunut ongelmalliseksi, koska käytössä olevat ohjausmekanismit eivät enää toimi kuluttajien eduksi.

Aikaisemmissa blogiteksteissäni olen osoittanut, että apteekkitoimialan perusteellinen uudistus on välttämätöntä. Alan vapautus on kuitenkin vaikeaa, koska viranomaistoiminnan läpinäkymättömyys ja siiloutuneet käytännöt ylläpitävät kansalaisten kannalta haitallisia toimintamalleja. Näkemykseni mukaan viranomaisilla ei ole riittävää käsitystä toimintansa tosiasiallisista vaikutuksista: Emme enää voi hyväksyä sitä, että virkamiehet tekevät vain oman osuutensa kantamatta vastuuta järjestelmän kokonaisvaikutuksista.

Käsitykseni mukaan suurin yksittäinen lääkkeiden hintoja korottava tekijä on viitehintajärjestelmään sisäänrakennettu hinnoitteluautomaatti. Olen myös sitä mieltä, että apteekkarit tekevät valikoimapäätöksillään lääkepolitiikkaa, joka tulee kalliiksi niin asiakkaille kuin veronmaksajillekin. Osoitan tässä blogitekstissä myös, että viranomaisten omaksuma lääkkeiden hinnanohjauskäytäntö ei toimi kansalaisten eduksi ja että se vaatii pikaista korjausta.

 

Kolme paljastusta, jotka avataan tekstissä tarkemmin, ovat seuraavat:

  1. Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.
  2. Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.
  3. Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.

 

16.6.2016 Iltalehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin Kelan tutkijoiden tekemän lääkkeiden hintakehitysselvityksen tulokset. Tulosten mukaan ”suomalaisten paljon käyttämien lääkeaineiden viitehinnat ovat nousseet enimmillään lähes 400 prosenttia viidessä vuodessa”. Artikkelissa esiteltyjen esimerkkien mukaan mm. erään kolesterolilääkkeen viitehinta oli viisi vuotta sitten 6,20 €  kun se tänä vuonna oli jo 30,53 €.  Hinta oli siis lähes viisinkertaistunut! Kelan tutkimuksessa ihmeteltiin hintojen moninkertaistumisen lisäksi sitä, että markkinoilla on kohtuullisen paljon lääkeyrityksiä, mutta jostain syystä alalle ei ole syntynyt hintakilpailua.

Lehdessä julkaistiin Apteekkariliiton näkemys rajun hintakehityksen syistä. Apteekkariliiton antaman vastineen mukaan apteekeilla ei ole mitään tekemistä lääkkeiden viitehintojen nousun kanssa. He totesivat sen enempää perustelematta, että ”lääkkeiden viitehintojen nousu on luonnollista. Eivät hinnat voi jatkuvasti laskea ja laskea”.

Luonnollista tai ei, niin ministeriön tulee olla huolissaan lääkkeiden hintojen kallistumisesta. Heidän on saatava  aikaiseksi mittavat säästöt lääkekorvausmenoissa. Säästöt eivät toteudu, kun hintataso moninkertaistuu muutamassa vuodessa. Hintakehitys on huono uutinen myös kuluttajille, sillä kallistuvien lääkemenojen johdosta kotitalouksien ostovoima heikkenee.

Esitän seuraavissa kappaleissa oman näkemykseni lääkkeiden hintakehityksen syistä. Kerron samalla oman ehdotukseni tilanteen korjaamiseksi. Osoitan myös sen, että apteekkareiden toiminnalla on vaikutusta reseptilääkkeiden kallistumiseen toisin kuin he kannanotossaan kuvasivat.  

Korostan sitä, että apteekkeja tai muita alan toimijoita ei syytetä tässä blogissa mistään laittomasta toiminnasta. Tarkoitus on osoittaa nykyjärjestelmän toimimattomuus ja viranomaisten hampaattomuus lääkepolitiikan ohjaamisessa. Kaikki osapuolet toimivat systeemin sallimissa rajoissa, mutta lopputulos on kansalaisten kannalta huono. Siksi apteekkitoimiala on uudistettava pikaisesti ja perusteellisesti.

 

LÄÄKEVAIHTO

Lääkkeiden hintojen nousua on vuosien varrella yritetty hillitä useilla toimenpiteillä. Yksi näistä oli vuonna 2003 käynnistynyt lääkevaihto. Se tarkoittaa sitä, että  lääkärin määräämän alkuperäislääkkeen tilalle vaihdetaan potilaan suostumuksella apteekissa edullisempi rinnakkaisvalmiste.

Lääkevaihto toimii teoriassa täydellisesti asiakkaan hyväksi – potilas saa vaikutukseltaan saman lääkkeen, mutta alkuperäislääkettä halvemmalla. Mikä lääkevaihdossa sitten on lääkkeiden hintakehityksen näkökulmasta katsottuna pielessä?

 

PALJASTUS: Halvimpia lääkkeitä ei juurikaan tilata apteekkien varastoihin.

Jos edelleen olisi voimassa vuoden 2003 lääkevaihtomalli, reseptilääkkeiden hinnat eivät todennäköisesti olisi moninkertaistuneet, vaan kilpailua olisi syntynyt lääkefirmojen välille niiden kamppaillessa markkinaosuuksista.

Lääkevaihtokäytäntöä täydennettiin vuonna 2009 voimaan tulleella viitehintajärjestelmällä. Viitehintajärjestelmästä tuonnempana yksityiskohtaisemmin, mutta tässä yhteydesä kerrottakoon, että se mahdollistaa lääkevaihdon hyvien vaikutusten minimoimisen ja lääkebisneksen tuoton maksimoimisen.

Asiakkailla on yleisesti käsitys, että he saavat automaattisesti lääkevaihdon ansiosta halvimman rinnakkaislääkkeen ja näin he hyötyvät maksimaalisesti lääkefirmojen hintakilpailusta. Näin ei ole käynyt, sillä kuten Kelan tutkijatkin totesivat, merkittävää hintakilpailua ei ole syntynyt lääkeyritysten välille. Kun pohditaan, miksi lääkkeiden hintataso on noussut, niin on hyvä tietää, että apteekeilla ei ole mitään velvollisuutta pitää halvimpia tuotteita valikoimissaan, vaikka niitä olisi markkinoilla olemassa.

Kaikkia lääkevaihtoon ja hintaputkeen vahvistettuja tuotteita ei siis  ole pakko pitää valikoimassa, vaan apteekkari tekee valinnan, mitä tuotteita ostaa varastoonsa. Apteekin on kuitenkin kerrottava asiakkaalle mikä lääke on halvin. Jos halvinta lääkettä ei ole valikoimassa, päättää asiakas, haluaako hän että tuote tilataan hänelle vai ottaako hän apteekin varastosta heti saatavilla olevan toisen (mutta ei niin edullisen) tuotteen. On aika luonnollista, että asiakas helposti valitsee heti saatavilla olevan lääkkeen ja näin ollen apteekkarin valikoimapäätöksillä on vaikutusta ostokäyttäytymiseen.

Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan on erittäin tavallista, että apteekin valikoimassa on vain viitehintajärjestelmän yläpäässä olevia tuotteita. Niistä kun saa paremman katteen ja samalla toiminta täyttää lääkevaihtoon liittyvän lain kirjaimen. On myös tavallista, että edullisia tuotteita on varastossa vain hyvin vähän. Keskivertoapteekki toimittaa vuodessa 115.000 reseptilääkepakettia. Jos vaikkapa 60 % tuotteista tuottaa esimerkiksi 0,75 € enemmän katetta kuin vastaava halvempi valmiste, on tulosvaikutus lähes 52.000 €. On selvää, että valikoimapäätöksillä ja ostomäärillä on suora vaikutus apteekin tulokseen kuin myös asiakkaiden lääkemenoihin.

 

Korjausehdotus 1:

Ehdotan, että apteekkarit velvoitetaan pitämään myynnissä myös rinnakkaisvalmisteiden halvimpia vaihtoehtoja.

Näin varmistetaan, että asiakkaat voivat halutessaan ostaa markkinoiden edullisimman lääkkeen ja että tuote on aidosti saatavilla (ei pelkästään tilauksesta). Jos velvoite olisi esimerkiksi ”5 halvinta tuotetta on oltava valikoimassa”, ollaan lähempänä lääkevaihdon yhden päätavoitteen toteutumista eli sitä, että synnytetään Suomeen mahdollisimman edullisten lääkkeiden markkinat.

Lääkelain mukaan lääkemääräyksellä toimitettavan lääkkeen hintaneuvontaan tulee sisältyä tieto toimitushetkellä tosiasiallisesti markkinoiden halvimmasta lääkevalmisteesta. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että halvimpia tuotteita on aidosti ja viiveettä saatavilla. Apteekeilla olisi mahdollisuus painottaa valikoima nykyistä edullisemmaksi, koska tietojärjestelmässä näkyy kaikkien hyväksyttyjen valmisteiden hinnat. Systeemi kuitenkin mahdollistaa kateoptimoinnin ja sen seurauksena alan  dynaaminen kilpailu estyy. On sekä apteekkarin että lääkeyritysten etu, että hintataso pysyy mahdollisimman korkeana.

Apteekkariliitto myöntää, ettei halpoja tuotteita oteta valikoimiin yhtä aktiivisesti kuin hintahaitarin yläpäässä olevia tuotteita. Perusteluna on, ”ettei potilas joudu vaihtamaan lääkitystä” halvempien tuotteiden mahdollisesti loppuessa. Edellä kuvattu perustelu ontuu, sillä koko lääkevaihdon idea on siinä, että vaihtojärjestelmään on virallisesti hyväksytty vaikutukseltaan vastaavat tuotteet, jolloin lääkkeen vaihdolla ei ole vaikutusta potilaan parantumiseen. Toki erityisryhmillä, kuten esimerkiksi vanhuksilla, lääkepaketin ulkonäön ja nimen vaihtuminen voi tuottaa ongelmia. Tämä vältettäisiin, jos sote-uudistuksen yhteydessä perustettaisiin annosjakelukeskuksia,  joista voitaisiin toimittaa lääkkeet annospusseihin jaettuina henkilöille lääkehoidon onnistumisen turvaamiseksi.

Apteekkariliiton perustelu ontuu myös siltä osin, että lääkkeen hinnalla ja toimitusvarmuudella ei ole automaattista syy-seuraus –yhteyttä. Olisiko valikoimapäätösten taustalla huoli omasta katteesta kuitenkin suurempi kuin asiakkaan mahdollisesti kokema pettymys?

 

Korjausehdotus 2:

Jotta halvimmat lääkkeet saadaan aidosti kuluttajien ulottuville, pitäisi lääkevaihtoon hyväksyttyjä lääkkeitä voida tuoda markkinoille vaikka yksi erä. Pienetkin erät on siis voitava tuoda markkinoille.

Kun lääkevaihtoon kuuluva tuote ilmoitetaan viitehintajärjestelmään, edellytetään että tuotetta on oltava varastossa koko viitehintaputken jakson ajan eli kvartaalin ajan. Käytännössä lääkemenekistä tuotetaan ennuste, johon tavarantoimittajien on sitouduttava. Tämä käytäntö on ylimitoitettu ja suosii suuryrityksiä.

Nykyinen systeemi on staattinen ja se on itse asiassa este markkinaehtoiselle hinnanmuodostukselle. Käytäntö pitää pienet ja ketterät toimijat pois markkinoilta eikä Suomi pysty hyödyntämään globaalin lääkemarkkinan tarjoamia etuja.

Vaatimus 100 %:n toimitusvarmuudesta kaikkien lääkkeiden osalta on aikansa elänyt ja pitää hintatasoa aiheettomasti liian korkeana. Viranomaiset voisivat tarvittaessa määritellä kriittisten lääkkeiden listan, johon sovellettaisiin 100 % toimitusvarmuusvelvoitetta, mutta kaikkien mahdollisten lääkkeiden osalta tämä vaatimus on turha ja nykyjärjestelmän uudistumista estävä sääntö.

Yksi vahva argumentti apteekkialan sääntelyn puolesta on ollut huoli lääkkeiden saatavuudesta. Kun tiedetään, että lääkkeiden hinnat ovat moninkertaistuneet, kannattaisi saatavuuskriteereihin lisätä velvoite halvimpien lääkkeiden saatavuuden toteutumisesta.

 

VIITEHINTAJÄRJESTELMÄ

Viitehintajärjestelmä luotiin tehostamaan lääkevaihtoa. Sille luotiin myös yhteys lääkkeestä maksettavan Kela-korvauksen laskentaan. Aiemmin potilas sai korvauksen kalliimman lääkkeen perusteella, vaikka hän olisi kieltänyt vaihdon. Viitehintajärjestelmän tultua voimaan korvaus lasketaan edullisemman vaihtokelpoisen rinnakkaislääkkeen perusteella.

Viitehintaryhmään kuuluville lääkkeille on määritelty viitehinnan lisäksi ns. hintaputki. Se tarkoittaa, että Kela-korvaus maksetaan myös edullisimmasta lääkevalmisteesta hinnaltaan poikkeavista viitehintaryhmään kuuluvista valmisteista. Tämä mahdollistaa edellä kuvatun tilanteen, jossa apteekkarin ei tarvitse pitää hintaputken halvimpia tuotteita varastossaan, koska hintaputki takaa potilaalle Kela-korvauksen, vaikka apteekissa ei olisi saatavilla halvinta rinnakkaisvalmistetta. Se takaa myös lääkefirmoille mahdollisuuden hinnoitella tuotteet halvinta hintaa kalliimmalla ja silti saada tuote Kela-korvattavien lääkkeiden listalle.

Viitehintajärjestelmä on moniulotteinen systeemi ja siinä ovat osallisina lääkefirmojen lisäksi Fimea, Kela ja hintalautakunta. Tässä muutamia poimintoja prosessin vaiheista:

  • Fimea julkaisee luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista.
  • Lääkefirma tekee lääkevalmistekohtaisen hintailmoituksen Kelalle kahden viikon välein.
  • Kela toimittaa hintailmoitukset Sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkkeiden hintalautakunnalle.
  • Lääkkeiden hintalautakunta (HILA) muodostaa yritysten tekemien hintailmoitusten perusteella jokaiselle viitehintaryhmälle viitehinnan.
  • Hintailmoituksissa on käytännössä kyse lääkefirman ehdotuksesta kohtuulliseksi tukkumyyntihinnaksi. HILA päättää, viitehintaa määritellessään onko ehdotettu hinta kohtuullinen ja pääseekö lääke Kela-korvauksen piiriin. Viitehinta vahvistetaan neljä kertaa vuodessa.
  • Viitehintajärjestelmään on määritelty hintaputki, jonka rajoissa lääkkeen hinta saa liikkua täyden korvauksen saamiseksi. Näin korvauksen saa myös lääkkeistä, joiden hinta poikkeaa edullisimmasta vastaavasta lääkkeestä.
  • Hintaputki on käytännössä kahden viikon välein päivittyvä ilmainen hintainformaatiopalvelu alan toimijoille. Sitä voisi myös kutsua jonkinlaiseksi lääkkeiden “hintapörssiksi”, jossa suojellun alan toimijat ilmoittavat haluamiaan hintoja ja viranomainen ottaa ne sellaisenaan päätöksenteon perusteeksi.

 

PALJASTUS: Viranomaiset ylläpitävät lääkkeiden hintapörssiä, jonka seurauksena aito hintakilpailu estyy.

 

Viitehintajärjestelmän tavoitteena oli alentaa sekä kuluttajien että yhteiskunnan lääkemenoja. Ajatuksena oli, että hyötyä syntyy laajentuvasta lääkevaihdosta ja lääkeyritysten välisen hintakilpailun lisääntymisestä.

Viitehintajäjestelmä ei kuitenkaan toimi suunnitellusti: Se ei ole kannustanut edullisimpien rinnakkaislääkkeiden käyttöön (koska niitä ei ole riittävästi asiakkaiden saatavilla) eikä se ole lisännyt lääkealan kilpailua. Se ei ole myöskään laskenut lääkkeiden hintoja. Yhteiskunta ei ole saanut järjestelmästä tavoiteltua taloudellista hyötyä.

Käytännössä siis toimialalla “kilpaileville” kerrotaan markkinoilla olevien tuotteiden hinnat ja annetaan tilaisuus testata hintojaan hintaputken avulla. Koska hinnat päivittyvät kahden viikon välein, on toimijoilla mahdollisuus pelata hinnalla ilman merkittävää taloudellista riskiä. Jos oma hintailmoitus meni hintaputken yli, niin kahden viikon päästä voi tilanteen korjata. Kyseessä on ikään kuin tarjouskilpailu, jossa näytetään kaikkien hintatarjoukset ja annetaan lupa korjata omaa tarjousta taas kahden viikon päästä.

Haastattelemani apteekkilaiset kertoivat, että hintaa päivitetään hyvin lähelle ylintä mahdollista hintaputken hintaa. Usein päivitys on muutaman sentin halvempi kuin korkein hinta. Näin siis hintaputken yli menneet hinnat saadaan asemoitua putken yläpäähän. Vastaavasti voidaan hintaputken alapäässä olevien tuotteiden hintaa riskittä korottaa, sillä viranomaisten hyväksymä maksimihinta on tässä vaiheessa tiedossa. Tästä mekanismista seuraa automaattisesti hintojen hilautuminen ylöspäin. Jos apteekit velvoitettaisiin pitämään hintaputken alapäässä olevia tuotteita valikoimissaan, hintakehitys olisi maltillisempi.

 

Korjausehdotus 3:

Ehdotan, että hintaputkikäytännöstä luovutaan, ja jatkossa viranomaiset määrittelevät kullekin viiteryhmälle vain yhden maksimihinnan, minkä alittamalla lääke pysyy Kela-korvauksen piirissä. Kela-korvaus maksettaisiin %:na kunkin korvauksen piirissä olevan lääkkeen hinnasta.

Käytännössä maksimihinnan määrittely pitäisi hintojen korotukset aisoissa ja asettaisi lääkkeet aitoon kilpailutilanteeseen. Nykyinen monimutkainen viitehintajärjestelmä hintaputkineen ja hintajaksoineen näyttää toimivan vain lääkeyritysten ja apteekkien eduksi. Samalla voitaisiin luopua hintailmoituskäytännöstä ja hintakilpailu tulisi läpinäkyväksi ja asiakkaat voisivat tehdä aitoja valintoja.

Muilla toimialoilla kilpailijat eivät saa vapaasti jakaa hintatietojaan, joten on aika erikoista, että apteekkitoimialalla viranomaiset tuottavat kilpaileville yrityksille hintaseurantapalvelun ja ottavat käytännössä “annettuna” Kela-korvaukseen vaikuttavan hintatason.

 

HINTAPUMPPU JA MUUT OSTOEDUT

Apteekkialan sääntelytarvetta perustellaan mm. sillä, että sääntelyn keinoin estetään kaikenlainen lääkemyyntiin liittyvä keinottelu. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu, sillä toisiinsa kytketyt järjestelmät – viitehinta, hintaputki, taksakaudet, viitehintakaudet, Kela-korvauskäytännöt, lääketaksa-asetus ja valikoimapäätökset – mahdollistavat hintaspekulaation ilman että valvova viranomainen kykenee ohjaamaan hintakehitystä.

 

PALJASTUS: Lääkeyritys ei saa antaa apteekille lääkkeistä alennusta, mutta tätä sääntöä kierretään alalla vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Valvovat viranomaiset ovat näistä toimista tietoisia, mutta eivät estä niitä.

 

Periaatteessa kiellettyjen alennusten antamiseen ja apteekkarin liiketoimintariskin vähentämiseen on käytössä useita keinoja. Näitä ovat mm. hintapumppu sekä erilaiset hyvityskäytännöt. Hintapumpun avulla toteutetaan käytännössä alennusmyynti. Se tapahtuu kaksiviikkoista hintajaksoa hyödyntämällä. Lääkeyritys tiedottaa apteekeille esimerkiksi seuraavasti: ”seuraavassa hintailmoitukseessa tulemme pudottamaan tuotteen X hintaa hetkellisesti 30 %, joten silloin kannattaa täydentää varastoja”. Hinnanpudotus on voimassa vain kaksi viikkoa, jonka jälkeen hinta nostetaan takaisin ennalleen tai jopa kalliimmaksi.

Hintapumppu toimii molempiin suuntiin. Erään apteekkarin mukaan paras tuotto pääomalle saadaan hintapumpun avulla hintaputkesta: Lääkeyritys ilmoittaa etukäteen nostavansa tuotteen X hintaa vaikkapa 15 % ja pudottaa hinnan muutaman kuukauden päästä lähtötasoon. Apteekki tilaa tuotetta varastoon ja myy sen pois korotuksen vaikutusaikana. Tässä tapauksessa lääketaksa-asetuksen määrittämä kiinteä hinnoittelukerroin kerryttää lisää katetta hankintahinnan noustessa. Jos tuotetta jää kalliimmalla hinnalla varastoon, niin lääkeyritys usein lupaa hyvittää erotuksen.

Suomessa on lääkkeiden yksikanavajakelu ja hyvin keskittyneet lääkkeiden tukkumarkkinat. Alalla on kokemuksia tilanteista, joissa uudet tukkukaupat on systemaattisesti pidetty pois markkinoilta valikoima- ja hankintapäätösten avulla. Tämä johtaa siihen, että uusien tuotteiden pääsy markkinoille vaikeutuu. Uudet tuotteet ja uudet tukkukaupat ovat usein pienempiä toimijoita ja niillä on vähäiset resurssit vaikuttaa hankintapäätöksiin.

 

Haastateltavat kertoivat konkreettisin esimerkein tilanteista, joissa Suomen markkinoille pyrkivä maahantuoja ei ole onnistunut vuosien aikana myymään yhtään kappaletta lääkettä vaikka se on hintaputken halvin tuote ja hyväksytty rinnakkaistuotteeksi täyttäen kaikki toimitus- ja laatuvelvoitteet.

 

Haastattelemieni apteekkilaisten mukaan isot lääkeyritykset lupaavat apteekeille hintahyvityksiä esimerkiksi silloin, kun tuotteita vanhenee varastoon. Myös silloin, jos tuotteen hinta jää hintaputken ulkopuolelle, hyvitetään erotus apteekeille. Apteekkarin liiketoimintariski on pienempi, jos hän ostaa tuotteita isoilta, hyvityksiä lupaavilta tavarantoimittajilta kuin että ostaisi pienemmältä yritykseltä. Apteekkiluvan tarkoituksena ei ole ollut siirtää vähittäismyynnin riskiä teollisuudelle tai tukkukaupalle. Näin on kuitenkin tapahtunut ja kustannukset maksaa kuluttaja.

Alalla on myös yleisesti tiedossa, että ostoetuja luvataan ei-lääkkeellisistä tuotteista palkintona siitä, että saman valmistajan lääkkeet pääsevät apteekin valikoimaan. Ei ole yllätys, että näissäkin tilanteissa isot toimijat ovat pieniä haastajiaan vahvempia. Usein pienet haastajat hinnoittelevat tuotteensa hintaputken alapäähän, jolloin sen kate on apteekille pienempi kuin yläpäähän hinnoitellun tuotteen kate. Näin se ei ole vahvoilla valikoimapäätöksiä tehtäessä. Kun tähän lisätään vielä se, että pieni toimija ei pysty antamaan ei-lääkkeellisiin tuotteisiin mittavia ostoetuja eikä se voi kantaa apteekkarin varastoriskiä, ei markkinoille saada halvimpia tuotteita myyntiin.

 

Korjausehdotus 4:

Viranomaisten tulee kehittää toimintaansa läpinäkyvämmäksi ja aktiivisemmaksi siten, että ne aidosti vaikuttavat lääkealan kehitykseen ja ohjaavat sitä kansalaisten kannalta suotuisaan suuntaan.

 

Kuka kantaa vastuun alalle syntyneiden erilaisten mekanismien kokonaisuudesta? Kuka vastaa siitä, että epäterveisiin käytäntöihin ja intressiristiriitoihin puututaan? Fimean tehtävänä on valvoa alan toimintaa ja tuottaa riippumatonta informaatiota päätöksentekoon. Näyttää kuitenkin siltä, että puuttuminen on vähäistä ja ala itse johtaa toimintaa viranomaisten katsoessa sivusta. Tähän on tultava muutos.

Yhtenä esimerkkinä vähäisestä ohjausvaikutuksesta on tukkuhintojen (viitehinta) moninkertaistuminen. STM:n alainen hintalautakunta käytännössä takaa teollisuudelle automaattikatteen hyväksyessään tukkuhinnan. Samalla se  takaa katteen myös tukkukaupalle. Miten hintalautakunta arvioi teollisuuden esittämiä laskelmia hinnanmuodostuksesta? Kuka määrittelee sopivan katetason, joka taataan tukkuhinnassa? Kuinka sitä valvotaan? Miksi veronmaksajat kantavat lääkeyritysten liiketoimintariskiä?

Viranomaisilla on tärkeä rooli edellä mainitun tukkuhinnan lisäksi myös vähittäishinnan määrittelyssä. Vähittäishinnan määrittävä lääketaksamalli uudistettiin vuoden 2014 alusta. Uusi malli on toimitusmaksupohjainen ja on viitteitä siitä, että muutos nosti hintatasoa ja paransi apteekkien katetta. Keskustelin asiasta Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa ja he totesivat muutoksen olleen kustannusneutraali. Heidän mukaansa mukaan kate ei olisi kokonaisuutena arvioiden parantunut eivätkä vähittäismyyntihinnat olisi kokonaisuutena nousseet lääketaksamuutoksen seurauksena. Tilanne on mielenkiintoinen, sillä muutoksen vaikutukset on kysytty suoraan apteekkariliitolta, eikä vaikutusta ole riippumattomasti tutkittu valvovan viranomaisen (Fimea) toimesta.

Näyttö siitä, että Kela-korvattavien reseptilääkkeiden hintatasoa aidosti ohjattaisiin viranomaisten toimesta, puuttuu tällä hetkellä. Vaikuttaa siltä, että viranomaisia käytetään vain leimasimen roolissa hinnoitteluprosessin eri vaiheissa. Jos hintatasoa ohjattaisiin aktiivisesti, niin yleisesti käytettyjen lääkkeiden hinnat eivät viisinkertaistuisi muutamassa vuodessa.

 

LOPUKSI

Näyttää siltä, että nykyiset apteekkialan säännellyt käytännöt eivät kannusta lääkeyrityksiä eikä apteekkeja toimimaan hintatason alentamisen puolesta. Se ei ole mikään yllätys, sillä kysymys on liiketoiminnasta ja on luonnollista, että nämä yritykset hyödyntävät kaikki tarjolla olevat, tulosta parantavat olosuhteet omassa toiminnassaan. 

Viranomaisten on syytä tunnistaa apteekkialan tuloksentekomekanismit erityisesti Kela-korvattavien reseptilääkkeiden osalta ja pohtia, onko perusteltua ylläpitää suojeltua toimialaa vai olisiko hyödyllisempää avata se kilpailulle. On selvää, että apteekkilupiin liittyvä toivomus yhteiskuntavastuun kantamisesta ei toteudu tarkoitetulla tavalla.

Lääkkeiden hintatasokeskustelussa on oltava tarkkana: Kuluttajan näkökulmasta on välttämätöntä saada tietoa yksittäisten lääkkeiden hintamuutoksista. Apteekkitoimiala ja myös viranomaiset puhuvat asiasta mielellään koko kansantalouden mittakaavassa. Vaarana on tällöin, että esimerkiksi Kela-korvausten määrän nousu selitetään yksinomaan esimerkiksi väestön ikääntymisellä eikä yksilötason vaikutuksia käsitellä lainkaan.

***
#tolkunpolitiikkaa helsinkiläisten puolesta

]]>
28 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219700-kolme-paljastusta-%E2%80%93-naista-syista-laakkeiden-hinnat-ovat-moninkertaistuneet#comments Kotimaa Apteekkien vapautus Lääkkeet Ostovoima Politiikka Raha Thu, 07 Jul 2016 11:21:43 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219700-kolme-paljastusta-–-naista-syista-laakkeiden-hinnat-ovat-moninkertaistuneet
Vennamon juurista arkipäivän huomioita http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216912-vennamon-juurista-arkipaivan-huomioita <p>Elämme tunnetusti vuotta 2016 &ndash; aivan, ja edelleen ihmettelemme miksi meillä ei mene hyvin, tai oikeastaan ei mene paremmin kuin aiemmin. Nythän meillä menee jo paremmin kuin 80 prosentilla maapallon ihmisistä &ndash; niin hyvin menee, siis keskimäärin. <em>Palataanpa kirjoituksiin vuosilta 2008 ja 2010</em> &ndash; mitä me tuolloin ihmettelimme. <em>Olemmeko oppineet mitään</em> &ndash; vai onko voivottelu syystä tai syyttä edelleen samalla tasolla tänään kuin eilen?</p><p>&hellip;</p><p>ORIG ~ <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49609-smpn-jalkelainen-on-nyt-hovikelpoinen">http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49609-smpn-jalkelainen-on-nyt-hovikelpoinen</a> &ndash; [21102010 | 29122008]</p><p>&hellip;</p><p><strong>TIETOISKU </strong></p><p>Europarlamentaarikko <strong>Pirkko Ruohonen &ndash; Lerner</strong> (PS) on tehnyt jälleen ajassa olevan julkistuksen ja levityksen &ndash; <strong><a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051221550589_uu.shtml">Laura Räty</a></strong> case ~ <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051321557144_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051321557144_uu.shtml</a> -</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1.</strong></p><p><strong>[U] </strong><strong>SMP:n jälkeläinen on nyt hovikelpoinen -</strong></p><p>21.10.2010 | 05:53 |&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/ilkkaluoma" title="Näytä käyttäjäprofiili">Ilkka Luoma</a>&nbsp;| US/P_IL</p><p><strong>Media nosti perussuomalaisten kansanedustajan ajatuksen palkkojen alentamisesta uutisointiin</strong><br />(Perussuomalainen kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner kertoi ajatuksesta suurien virkamiespalkkojen alentamisesta 10 - 20 prosentilla - oliko tämä populismia, vaalien läheisyyttä - vai ratkaiseva pelinavaus kilpailukykymme parantamiseksi?)<br />&nbsp;</p><p><br />[...<em>perustyöttömyyspäivärahalla sinnittelevä Erkki ihmetteli, kun 500 euron bruttokorvauksesta kuritetaan 20 prosentin vero. Työtön höristi korviaan, kun Ruohonen-Lerner ehdotti, että 5 000 euron virkapalkkalainen alentaisi palkkaansa 20 prosentilla. Ansiosidonnainen insinööri, hävittyään alenevan palkkakilpailun kiinalaiselle toverille heristi sormeaan, kun arvokasta työtä myydään maailmalla alennushintaan</em>... ]<br />&nbsp;<br /><strong>Suomi ja suomalaiset korkean palkkakustannuksen maana on maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaon taistelussa. Voimmeko lisätä enää tuottavuutta, tehoa ja laatua, jotta voimme näin perustella korkeammat työn kustannukset?&nbsp;</strong><br />&nbsp;<br />Todennäköisesti emme voi perustella korkeita palkkojamme, koska veli Kiinasta tekee insinööritöitä neljäsosapalkalla. Nostattelimmeko palkat liian korkeiksi, menetimmekö kykymme kilpailla - olemmeko parempia ja tehokkaampia kuin puolta halvemmat toverimme Virossa tai Unkarissa?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korkea aika estää työn karkaaminen Suomesta</strong><br />&nbsp;<br />Nyt on korkea aika ennen työn karkaamista halvempien tovereidemme maihin laskea palkka-alennuksien vaikutukset kilpailukykyyn, kustannuksiin, veroihin, ostovoimaan, kysyntään ja omaisuuserien arvonmuodostukseen.</p><p>Nyt olisi <strong>Jyrki Kataisenkin</strong> korkea aika laskettaa 5 000 euron virkamiehillä nämä vaikutukset, jos tosiaan tekisimme historiallisen talkoon ja pudottaisimme palkkoja kautta linjan - kuin myös eläkkeitä, minimiosat turvaten.</p><p><br />&nbsp;<br /><strong>Palkkakeskustelua on käyty jo aiemminkin kansalaisten aloitteesta,</strong></p><p>&nbsp;&hellip; mutta tähän mennessä aiheeseen ei ole tartuttu, koska meillä on luulo loputtomasta kasvusta ja mittaamattomasta kyvystä olla jatkuvasti palkkamme arvoisia. Aloittaako Pöyry Oyj tunnetun tosiasian - <em>suunnittelutyönkin osittaisesta ulkoistamisesta</em> halvempien insinöörien mallinnuspöydille?<br />&nbsp;<br /><em>Kansalaiskeskustelua palkkapolitiikasta muutamien vuosien takaa</em>:<br />---&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/03/kilpailu-stelee-niin-palkat-kuin.html" target="_blank">http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/03/kilpailu-stelee-niin-palkat-kuin.html</a> -<br />---&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/02/tyllisyydenhoito-on-kansallinen.html" target="_blank">http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/02/tyllisyydenhoito-on-kansallinen.html</a>&nbsp;-<br />---&nbsp;<a href="http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/10/nostammeko-liikaa-palkkojamme-kuinka-ky.html" target="_blank">http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/10/nostammeko-liikaa-palkkojamme-kuinka-ky.html</a>&nbsp;-&nbsp;<br />&nbsp;<br />Onko parempi ja kansantaloudellisesti hyödyllisempää tehdä työtä pienemmällä palkalla, kuin olla tekemättä muuta kuin myymällä palveluita toinen toisillemme?</p><p><br />&nbsp;<br />Ilkka Luoma<br /><a href="http://www.facebook.com/first.ilkka" target="_blank">http://www.facebook.com/first.ilkka</a><br /><a href="http://ilkkaluoma.vuodatus.net/" target="_blank">http://ilkkaluoma.vuodatus.net</a><br />---<br />&nbsp;<br />[C]<br />Cc:&nbsp;<a href="mailto:liisa.hyssala@stm.fi">liisa.hyssala@stm.fi</a>;&nbsp;<a href="mailto:paavo.vayrynen@formin.fi">paavo.vayrynen@formin.fi</a>;&nbsp;<a href="mailto:paivi.rasanen@eduskunta.fi">paivi.rasanen@eduskunta.fi</a>;<a href="mailto:heidi.hautala@eduskunta.fi">heidi.hautala@eduskunta.fi</a>;&nbsp;<a href="mailto:paavo.arhinmaki@eduskunta.fi">paavo.arhinmaki@eduskunta.fi</a>;&nbsp;<a href="mailto:timo.soini@eduskunta.fi">timo.soini@eduskunta.fi</a>;<a href="mailto:jutta.urpilainen@eduskunta.fi">jutta.urpilainen@eduskunta.fi</a><br /><strong>Sent:</strong> Monday, December 29, 2008 11:21 AM<br />Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Kasvun julistaminen lopulta räjähtää uudeksi kasvuksi</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elämme tunnetusti vuotta 2016 – aivan, ja edelleen ihmettelemme miksi meillä ei mene hyvin, tai oikeastaan ei mene paremmin kuin aiemmin. Nythän meillä menee jo paremmin kuin 80 prosentilla maapallon ihmisistä – niin hyvin menee, siis keskimäärin. Palataanpa kirjoituksiin vuosilta 2008 ja 2010 – mitä me tuolloin ihmettelimme. Olemmeko oppineet mitään – vai onko voivottelu syystä tai syyttä edelleen samalla tasolla tänään kuin eilen?

ORIG ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49609-smpn-jalkelainen-on-nyt-hovikelpoinen – [21102010 | 29122008]

TIETOISKU

Europarlamentaarikko Pirkko Ruohonen – Lerner (PS) on tehnyt jälleen ajassa olevan julkistuksen ja levityksen – Laura Räty case ~ http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051321557144_uu.shtml -

 

1.

[U] SMP:n jälkeläinen on nyt hovikelpoinen -

21.10.2010 | 05:53 | Ilkka Luoma | US/P_IL

Media nosti perussuomalaisten kansanedustajan ajatuksen palkkojen alentamisesta uutisointiin
(Perussuomalainen kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner kertoi ajatuksesta suurien virkamiespalkkojen alentamisesta 10 - 20 prosentilla - oliko tämä populismia, vaalien läheisyyttä - vai ratkaiseva pelinavaus kilpailukykymme parantamiseksi?)
 


[...perustyöttömyyspäivärahalla sinnittelevä Erkki ihmetteli, kun 500 euron bruttokorvauksesta kuritetaan 20 prosentin vero. Työtön höristi korviaan, kun Ruohonen-Lerner ehdotti, että 5 000 euron virkapalkkalainen alentaisi palkkaansa 20 prosentilla. Ansiosidonnainen insinööri, hävittyään alenevan palkkakilpailun kiinalaiselle toverille heristi sormeaan, kun arvokasta työtä myydään maailmalla alennushintaan... ]
 
Suomi ja suomalaiset korkean palkkakustannuksen maana on maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaon taistelussa. Voimmeko lisätä enää tuottavuutta, tehoa ja laatua, jotta voimme näin perustella korkeammat työn kustannukset? 
 
Todennäköisesti emme voi perustella korkeita palkkojamme, koska veli Kiinasta tekee insinööritöitä neljäsosapalkalla. Nostattelimmeko palkat liian korkeiksi, menetimmekö kykymme kilpailla - olemmeko parempia ja tehokkaampia kuin puolta halvemmat toverimme Virossa tai Unkarissa?

 

Korkea aika estää työn karkaaminen Suomesta
 
Nyt on korkea aika ennen työn karkaamista halvempien tovereidemme maihin laskea palkka-alennuksien vaikutukset kilpailukykyyn, kustannuksiin, veroihin, ostovoimaan, kysyntään ja omaisuuserien arvonmuodostukseen.

Nyt olisi Jyrki Kataisenkin korkea aika laskettaa 5 000 euron virkamiehillä nämä vaikutukset, jos tosiaan tekisimme historiallisen talkoon ja pudottaisimme palkkoja kautta linjan - kuin myös eläkkeitä, minimiosat turvaten.


 
Palkkakeskustelua on käyty jo aiemminkin kansalaisten aloitteesta,

 … mutta tähän mennessä aiheeseen ei ole tartuttu, koska meillä on luulo loputtomasta kasvusta ja mittaamattomasta kyvystä olla jatkuvasti palkkamme arvoisia. Aloittaako Pöyry Oyj tunnetun tosiasian - suunnittelutyönkin osittaisesta ulkoistamisesta halvempien insinöörien mallinnuspöydille?
 
Kansalaiskeskustelua palkkapolitiikasta muutamien vuosien takaa:
--- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/03/kilpailu-stelee-niin-palkat-kuin.html -
--- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/02/tyllisyydenhoito-on-kansallinen.html -
--- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/10/nostammeko-liikaa-palkkojamme-kuinka-ky.html - 
 
Onko parempi ja kansantaloudellisesti hyödyllisempää tehdä työtä pienemmällä palkalla, kuin olla tekemättä muuta kuin myymällä palveluita toinen toisillemme?


 
Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
---
 
[C]
Cc: liisa.hyssala@stm.fipaavo.vayrynen@formin.fipaivi.rasanen@eduskunta.fi;heidi.hautala@eduskunta.fipaavo.arhinmaki@eduskunta.fitimo.soini@eduskunta.fi;jutta.urpilainen@eduskunta.fi
Sent: Monday, December 29, 2008 11:21 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Kasvun julistaminen lopulta räjähtää uudeksi kasvuksi

]]>
2 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216912-vennamon-juurista-arkipaivan-huomioita#comments Ahneus Kotitalous Ostovoima Pyrkyryys SMP Sun, 15 May 2016 04:44:56 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216912-vennamon-juurista-arkipaivan-huomioita
Hallitus uhkaa vetäytyä veroalesta - palkansaajien ostovoima heikkenee http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212910-hallitus-uhkaa-vetaytya-veroalesta-palkansaajien-ostovoima-heikkenee <p>Palkansaajien keskusjärjestöt ovat astuneet samaan miinaan kuin vasemmistopuolueet viime hallituskaudella. Keskusjärjestöt pääsivät taannoin lopulta sopuun yhteiskuntasopimuksesta, kun työnantajat suostuivat antamaan periksi palkkojen ja työehtojen paikallisen sopimisen suhteen. Sopimuksen vaikutuksia vielä lasketaan, mutta lähes kaikista kohdista on löytynyt sopu. Ratkaisussa pyritään parantamaan yritysten kilpailukykyä muun muassa lisäämällä työn määrää noin kolmella työpäivällä.&nbsp;</p><p>Sopimuksen lopullinen hyväksyntä viivästyy kuitenkin hallituksen takia. Ilman hallituksen siunausta laajaa yhteiskuntasopimusta ei synny. Hallitus on vaatinut palkkajoustoja, jonka vuoksi etenkin kokoomukselle ja keskustalle mahdollinen sovinto voi olla hankala hyväksyä. Kauppalehden&nbsp;<a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuluttajien-ostovoima-heikkenee--hallitus-uhkaa-vetaytya-luvatusta-veroalesta/3vRY7x87?ref=facebook:7c93%3Fref%3Dfacebook:7c93">tänään saamien tietojen mukaan</a>&nbsp;hallitus uhkaa nyt vetäytyä työmarkkinasopuun kytketyistä veronalennuksista ja leikkausten perumisesta. Heikko työmarkkinasopu ja sitä seuraavat hallituksen toimet uhkaavat tehdä tuntuvan loven Suomen talouskasvun tämän hetken vankimpaan komponenttiin, kotimaiseen kysyntään. Toisin kuin työmarkkinajärjestöt maanantaina edellyttivät, hallitus ei ole tekemässä tuloverotukseen miljardin euron alennusta, jonka oli tarkoitus kompensoida palkansaajille maksujen siirtämisestä koituvat kustannukset. Hallitus katsoo, että tuore kilpailukykypaketti ei vastaa sen toiveita.</p><p>Toisin sanoen palkansaajien työaika ja maksut nousevat sekä käteen jäävän rahan osuus pienenee suhteessa työaikaan, jota nostettaisiin noin vuorokaudella. Jokainen ala päättää itse, kuinka työaikaa pidennetään. Tällä osalla pakkettia oli alunperin tarkoitus parantaa yritysten kustannuskilpailukykyä, joka oli jo sellaisenaan yksi vauraiden eurooppalaisten valtioiden parhaimmista. Päätösten on tarkoitus korvata hallituksen esittämät pakkolait, joilla muun muassa pidennettäisiin työaikaa, leikattaisiin sairausajan korvauksia ja työntekijöiden lomia. Suurin osa kilpailukykypaketista hoidetaan siirtämällä työnantajien sairausvakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja palkansaajien maksettaviksi, mutta vielä toistaiseksi ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon palkansaajien tilipussi tulee kutistumaan.</p><p><strong>VEROALENNUS JA SUUNNITELTUJEN</strong>&nbsp;leikkausten peruminen oli silmälumetta, jonka avulla hallitus sai työmarkkinaneuvottelijat sopimaan kunnianhimoisesta kilpailukykypaketista. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että yhteiskuntasopimuksen ja palkkaratkaisujen täytyy vahvistaa julkista taloutta määrällä, joka vastaa puolta prosenttia bruttokansantuotteesta, kun huomioon otetaan myös sopimukseen kytketyt veronkevennykset. Tässä ei ole kuitenkaan huomioon sitä, että kun verot ja kustannukset kasvavat tarpeeksi, tyrehtyy kotimainen kysyntä kokonaan, koska palkansaajilla ei ole enää varaa ostaa ylihinnoiteltuja suomalaisia tuotteita. Palkansaajien yhteenlaskettu käytettävissä olevan reaalitulo eli ostovoima on supistunut jo useita vuosia putkeen ja sen arvioidaan kutistuvan myös tänä vuonna. Yleisen ostovoiman supistumiseen ovat vaikuttaneet työllisyystilanteen heikkeneminen, ansiokehityksen hidastuminen sekä veronkorotukset. Ei tällaisessa tilanteessa voi vaatia lisää, kun puolet kansasta elää jo nyt nuudeleilla. Palkansaajia ei yksinkertaisesti voi enää verottaa enempää, sillä kipupiste on ylitetty jo monta kertaa.</p><p>Lasku tulee aina samaan osoitteeseen. Palkasta perittävä työeläkemaksua nostetaan 1,2 prosenttia, työttömyysvakuutusmaksut puolestaan nousevat 0,85 prosenttia. Kun tähän lasketaan vielä sairauspäivärahamaksut niin palkasta lähtee liki joka kymmenes euro täysin muihin tarkoituksiin ja kokonaiskustannukset nousevat 9,72 prosenttiin.&nbsp;Työnantajien keskimääräistä työeläkemaksua alennetaan, kun taas palkansaajien vastaavaa nostetaan.&nbsp;Päälle lyödään luonnollisestikin vielä valtionvero, kunnallisvero sekä kirkollisvero. Unohtamatta tietenkään muutama vuosi sitten voimaan astunutta Yle-veroa.&nbsp;Samaan aikaan on kaavailtu monenlaisia korotuksia mm. päivähoitomaksuihin, joukkoliikennemaksuihin sekä arvonlisäveroon. Tällä hetkellä yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, kun taas elintarvikkeilla, rehuilla sekä ravintola- ja ateriapalveluilla arvonlisäverokanta puolestaan on 14 prosenttia. Verohallinto on laskenut menettävänsä kaksi miljardia euroa vuosittain alennettujen alvien takia - myös ruuan hintaa on asiantuntijoiden mukaan varaa nostaa.&nbsp;Ei siis riitä, että Suomessa syödään jo nyt Euroopan arvokkainta ruokaa.</p><p>Suomen pankin viime joulukuussa julkaisemasta kuluttajahintatutkimuksesta käy selville, että tilanne on pahempi kuin meille on annettu ymmärtää. Tuoreimman Euro &amp; Talous -katsauksen mukaan Suomesta on tullut euroalueen kallein maa. Hinnat Suomessa ovat jo lähes 20 prosenttia suuremmat kuin EU-alueella keskimäärin. Yhdenmukaistettu kuluttajaindeksi on noussut euroalueella vuodesta 2007 vuoteen 2015 noin 15 prosenttia, kun taas Suomessa kasvu on ollut 20 prosenttia. Keskiverto suomalaistalous maksoi viime vuonna hyödykekorista halvimmillaan 121 euroa, kun muualla euroalueella samaisen korin sai keskimäärin 100 eurolla. Suomen korkealle hintatasolle naureskellaan jo nyt ympäri Eurooppaa. &nbsp;Päättäjienkin tulisi ymmärtää, että käytettävän rahan määrä ei lisäänny veroja nostamalla. Kalliimmat elintarvikkeet, korkeat vuokrat &nbsp;ja viihteeseen kohdistuvat verot ovat poissa muusta kulutuksesta.&nbsp;</p><p><strong>SUOMESSA TYÖHÖN JA KULUTUKSEEN&nbsp;</strong>kohdistuvia veroja kerätään tuntuvasti enemmän kuin pääomaveroja ja yhteisöveroa. Ei siis ole mikään ihme, että suomalaisten koulutettujen ostovoima on Euroopan heikoimpien joukossa, eikä tilanne yhtään sen valoisammalta pienemmissäkään tuloluokissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Suomella ei ole mitään mahdollisuutta nousta tästä taantumasta, koska maamme kustannusrakenteet ovat täysin vinoutuneet ja ruoria ohjaavat väärän valan profeetat joilla ei ole kotimaata. Yhtälöstä on tulossa mahdoton, kun maksuja korotetaan ja veroja kerätään paljon entistä ronskimmin, ja silti samaan aikaan suomalaisten elintasoa pidetään pääosin yllä velkaantumalla lisää. Ei se ole mikään salaisuus, että Suomen talouden tuotantopotentiaali jatkaa supistumistaan myös tämän vuoden alussa. Ja tätä myötä myös velkaantuminen tulee jatkumaan.</p><p>Jos vuokrat ja hinnat eivät lähde laskuun, joutuu maamme ottamaan käyttöönsä pakkolakeja, jotta kulut saataisiin vastaamaan ihmisten palkkatasoa. Ei siinä ole mitään järkeä, että työntekijöiden palkat jäädytetään ja niistä leikataan, jonka myötä he joutuvat hakemaan valtiolta tukea elinkustannuksiinsa. Tämä puolestaan pakottaa valtion nostamaan verokantoja entisestään sekä ottamaan lisää velkaa, jotta kulut saataisiin katettua. Tällainen kasvattaa vain tuloeroja, kun varallisuus alkaa kasaantumaan yhä pienemmälle ryhmälle. Suomessa on nyt saavutettu se saturaatiopiste, jossa veronkorotukset eivät enää lisää valtion tuloja, vaan kurjistavat pelkästään ihmisten oloja. Palkkamaltti on valttia, mutta köyhyys se vasta surullista onkin. Hallitus lyö maassa makaavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Lisää aiheesta:&nbsp;</p><p><a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210390-korruptiosta-on-tullut-osa-arkea">Korruptiosta on tullut osa suomalaista arkea</a></p><p><a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208208-ei-tyomies-kallis-ole-mutta-kaikki-muu-on">Ei työmies kallis ole, mutta kaikki muu on</a></p><p><a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200227-palkansaajia-ei-voi-verottaa-enempaa">Palkansaajia ei voi verottaa enempää</a></p><p><a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202461-suomen-kilpailukyky-yksi-maailman-parhaimmista">Suomen kilpailukyky edelleen Euroopan parhaimpia</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Palkansaajien keskusjärjestöt ovat astuneet samaan miinaan kuin vasemmistopuolueet viime hallituskaudella. Keskusjärjestöt pääsivät taannoin lopulta sopuun yhteiskuntasopimuksesta, kun työnantajat suostuivat antamaan periksi palkkojen ja työehtojen paikallisen sopimisen suhteen. Sopimuksen vaikutuksia vielä lasketaan, mutta lähes kaikista kohdista on löytynyt sopu. Ratkaisussa pyritään parantamaan yritysten kilpailukykyä muun muassa lisäämällä työn määrää noin kolmella työpäivällä. 

Sopimuksen lopullinen hyväksyntä viivästyy kuitenkin hallituksen takia. Ilman hallituksen siunausta laajaa yhteiskuntasopimusta ei synny. Hallitus on vaatinut palkkajoustoja, jonka vuoksi etenkin kokoomukselle ja keskustalle mahdollinen sovinto voi olla hankala hyväksyä. Kauppalehden tänään saamien tietojen mukaan hallitus uhkaa nyt vetäytyä työmarkkinasopuun kytketyistä veronalennuksista ja leikkausten perumisesta. Heikko työmarkkinasopu ja sitä seuraavat hallituksen toimet uhkaavat tehdä tuntuvan loven Suomen talouskasvun tämän hetken vankimpaan komponenttiin, kotimaiseen kysyntään. Toisin kuin työmarkkinajärjestöt maanantaina edellyttivät, hallitus ei ole tekemässä tuloverotukseen miljardin euron alennusta, jonka oli tarkoitus kompensoida palkansaajille maksujen siirtämisestä koituvat kustannukset. Hallitus katsoo, että tuore kilpailukykypaketti ei vastaa sen toiveita.

Toisin sanoen palkansaajien työaika ja maksut nousevat sekä käteen jäävän rahan osuus pienenee suhteessa työaikaan, jota nostettaisiin noin vuorokaudella. Jokainen ala päättää itse, kuinka työaikaa pidennetään. Tällä osalla pakkettia oli alunperin tarkoitus parantaa yritysten kustannuskilpailukykyä, joka oli jo sellaisenaan yksi vauraiden eurooppalaisten valtioiden parhaimmista. Päätösten on tarkoitus korvata hallituksen esittämät pakkolait, joilla muun muassa pidennettäisiin työaikaa, leikattaisiin sairausajan korvauksia ja työntekijöiden lomia. Suurin osa kilpailukykypaketista hoidetaan siirtämällä työnantajien sairausvakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja palkansaajien maksettaviksi, mutta vielä toistaiseksi ei ole täyttä varmuutta siitä, kuinka paljon palkansaajien tilipussi tulee kutistumaan.

VEROALENNUS JA SUUNNITELTUJEN leikkausten peruminen oli silmälumetta, jonka avulla hallitus sai työmarkkinaneuvottelijat sopimaan kunnianhimoisesta kilpailukykypaketista. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että yhteiskuntasopimuksen ja palkkaratkaisujen täytyy vahvistaa julkista taloutta määrällä, joka vastaa puolta prosenttia bruttokansantuotteesta, kun huomioon otetaan myös sopimukseen kytketyt veronkevennykset. Tässä ei ole kuitenkaan huomioon sitä, että kun verot ja kustannukset kasvavat tarpeeksi, tyrehtyy kotimainen kysyntä kokonaan, koska palkansaajilla ei ole enää varaa ostaa ylihinnoiteltuja suomalaisia tuotteita. Palkansaajien yhteenlaskettu käytettävissä olevan reaalitulo eli ostovoima on supistunut jo useita vuosia putkeen ja sen arvioidaan kutistuvan myös tänä vuonna. Yleisen ostovoiman supistumiseen ovat vaikuttaneet työllisyystilanteen heikkeneminen, ansiokehityksen hidastuminen sekä veronkorotukset. Ei tällaisessa tilanteessa voi vaatia lisää, kun puolet kansasta elää jo nyt nuudeleilla. Palkansaajia ei yksinkertaisesti voi enää verottaa enempää, sillä kipupiste on ylitetty jo monta kertaa.

Lasku tulee aina samaan osoitteeseen. Palkasta perittävä työeläkemaksua nostetaan 1,2 prosenttia, työttömyysvakuutusmaksut puolestaan nousevat 0,85 prosenttia. Kun tähän lasketaan vielä sairauspäivärahamaksut niin palkasta lähtee liki joka kymmenes euro täysin muihin tarkoituksiin ja kokonaiskustannukset nousevat 9,72 prosenttiin. Työnantajien keskimääräistä työeläkemaksua alennetaan, kun taas palkansaajien vastaavaa nostetaan. Päälle lyödään luonnollisestikin vielä valtionvero, kunnallisvero sekä kirkollisvero. Unohtamatta tietenkään muutama vuosi sitten voimaan astunutta Yle-veroa. Samaan aikaan on kaavailtu monenlaisia korotuksia mm. päivähoitomaksuihin, joukkoliikennemaksuihin sekä arvonlisäveroon. Tällä hetkellä yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, kun taas elintarvikkeilla, rehuilla sekä ravintola- ja ateriapalveluilla arvonlisäverokanta puolestaan on 14 prosenttia. Verohallinto on laskenut menettävänsä kaksi miljardia euroa vuosittain alennettujen alvien takia - myös ruuan hintaa on asiantuntijoiden mukaan varaa nostaa. Ei siis riitä, että Suomessa syödään jo nyt Euroopan arvokkainta ruokaa.

Suomen pankin viime joulukuussa julkaisemasta kuluttajahintatutkimuksesta käy selville, että tilanne on pahempi kuin meille on annettu ymmärtää. Tuoreimman Euro & Talous -katsauksen mukaan Suomesta on tullut euroalueen kallein maa. Hinnat Suomessa ovat jo lähes 20 prosenttia suuremmat kuin EU-alueella keskimäärin. Yhdenmukaistettu kuluttajaindeksi on noussut euroalueella vuodesta 2007 vuoteen 2015 noin 15 prosenttia, kun taas Suomessa kasvu on ollut 20 prosenttia. Keskiverto suomalaistalous maksoi viime vuonna hyödykekorista halvimmillaan 121 euroa, kun muualla euroalueella samaisen korin sai keskimäärin 100 eurolla. Suomen korkealle hintatasolle naureskellaan jo nyt ympäri Eurooppaa.  Päättäjienkin tulisi ymmärtää, että käytettävän rahan määrä ei lisäänny veroja nostamalla. Kalliimmat elintarvikkeet, korkeat vuokrat  ja viihteeseen kohdistuvat verot ovat poissa muusta kulutuksesta. 

SUOMESSA TYÖHÖN JA KULUTUKSEEN kohdistuvia veroja kerätään tuntuvasti enemmän kuin pääomaveroja ja yhteisöveroa. Ei siis ole mikään ihme, että suomalaisten koulutettujen ostovoima on Euroopan heikoimpien joukossa, eikä tilanne yhtään sen valoisammalta pienemmissäkään tuloluokissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Suomella ei ole mitään mahdollisuutta nousta tästä taantumasta, koska maamme kustannusrakenteet ovat täysin vinoutuneet ja ruoria ohjaavat väärän valan profeetat joilla ei ole kotimaata. Yhtälöstä on tulossa mahdoton, kun maksuja korotetaan ja veroja kerätään paljon entistä ronskimmin, ja silti samaan aikaan suomalaisten elintasoa pidetään pääosin yllä velkaantumalla lisää. Ei se ole mikään salaisuus, että Suomen talouden tuotantopotentiaali jatkaa supistumistaan myös tämän vuoden alussa. Ja tätä myötä myös velkaantuminen tulee jatkumaan.

Jos vuokrat ja hinnat eivät lähde laskuun, joutuu maamme ottamaan käyttöönsä pakkolakeja, jotta kulut saataisiin vastaamaan ihmisten palkkatasoa. Ei siinä ole mitään järkeä, että työntekijöiden palkat jäädytetään ja niistä leikataan, jonka myötä he joutuvat hakemaan valtiolta tukea elinkustannuksiinsa. Tämä puolestaan pakottaa valtion nostamaan verokantoja entisestään sekä ottamaan lisää velkaa, jotta kulut saataisiin katettua. Tällainen kasvattaa vain tuloeroja, kun varallisuus alkaa kasaantumaan yhä pienemmälle ryhmälle. Suomessa on nyt saavutettu se saturaatiopiste, jossa veronkorotukset eivät enää lisää valtion tuloja, vaan kurjistavat pelkästään ihmisten oloja. Palkkamaltti on valttia, mutta köyhyys se vasta surullista onkin. Hallitus lyö maassa makaavaa.

 

Lisää aiheesta: 

Korruptiosta on tullut osa suomalaista arkea

Ei työmies kallis ole, mutta kaikki muu on

Palkansaajia ei voi verottaa enempää

Suomen kilpailukyky edelleen Euroopan parhaimpia

]]>
19 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212910-hallitus-uhkaa-vetaytya-veroalesta-palkansaajien-ostovoima-heikkenee#comments Ostovoima Työmarkkinajärjestöt Veroalennus Yhteiskuntasopimus Wed, 02 Mar 2016 11:15:09 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212910-hallitus-uhkaa-vetaytya-veroalesta-palkansaajien-ostovoima-heikkenee